”Tässä maassa ei voi elää” sanoo pappi Marjaana Toiviainen ja aikoo muuttaa Tansaniaan. Olen äimänä. Että sellainen menetys tällä kertaa. Varmaan Afrikassa nyt riemuitaan. Ja syystä. On vaikea kuvitella maata, joka ei Toiviaista haluaisi. Tosin tansanialaisten ilonkiljahduksia en ole vielä kuullut, mutta varmaan siellä jo haalitaan triumfi-tarpeita kasaan.

(Huomautus: Äimänä oleminen tarkoittaa lievää vahvempaa hämmästystä. Vältän nykyisin blogeissani ääri-ilmaisuja, etten saa Savon Sanomilta nuhteita. En siis uskalla sanoa olevani äimänkäkenä. Se olisi jo lähes vihapuhetta. Pelkkä äimä ilman käkeä on lievempi.)

Minun logiikkani ei saa otetta tästä Toiviaisen tapauksesta. Toki myönnän, että sovinistisesta kasvatuksestani johtuen en ole koskaan kunnolla hahmottanut naisenlogiikkaa ja naispappien en lainkaan. Joten: pappi Marjaana Toiviainen siis lähtee, koska Suomessa ei voi elää.

Lainkaan? Kukaan? Enää koskaan?

Tuota… Miten sitten selittyy se, että hän itse  yritti aivan äskettäin kaikin keinoin saada kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat jäämään tänne? Elämiskelvottomaan maahan?

Tismalleen ottaen Toiviainen kirjoitti FB-seinällään näin:

”En voi asua tässä maassa enää. Muutan pois ensi kuussa. Tässä maassa ei enää voi elää. Terveiset hallitukselle: voititte.”

Tuo loppukin hämmentää. Oliko Marjaanalla ja hallituksella siis menneillään jokin skaba? En tiennytkään. Vai oliko kisa kenties kirkon ja hallituksen välinen? Vai ottivatko peräti Jumala ja Sipilä yhteen? Jos viimeinen pitää paikkansa, lyön rahani Sipilän puolesta likoon jatkossakin.

Hämmentävää kaiken kaikkiaan. Ettei voi elää enää… Suomessa? Pelottavaa oikeastaan, kun tulee papin suusta. Ihanko profetiasta lienee kysymys? Ainakin ennen vanhaan papit olivat hyviä ennustamaan luonnonmullistuksia ja muita kamaluuksia.  He tosin lähtivät pakoon viimeisinä, mutta maailma muuttuu..

Pitäisikö meidän muidenkin siis lähteä? Mutta jos kaikki tulemme Tansaniaan, niin eikö sekin muutu elinkelvottomaksi? Se olisi sääli. Niin hieno ja edistyksellinen maa. Juntti-invaasio kaukaa Töölönlahdelta tekisi siitä takapajulan hetkessä.

Sitäkin olen miettinyt, että kun Marjaana nyt löysi itsellensä onnenmaan, sen Tansanian, niin eikö hänen rakastavana lähimmäisenä pitäisi pyytää ainakin muutama turvapaikanhakija mukaansa sinne Suomea elinkelpoisempaan paikkaan? Vai ihanko yksin aikoo nauttia onnestaan?

Maastapako on siis alkanut. En kutsuisi sitä aivovuodoksi, mutta kuitenkin.

Ensin lähti Umayya Abu–Hanna. Hän lähti todennäköisesti dementian vuoksi. Ei omansa, vaan sen 80-vuotiaan mummon, joka haukkui Abu-Hannan tummaihoista adoptiotytärtä rumin rasistisin sanoin. Kuka jaksaa kuunnella rasistisia dementikkoja?

Kun Hesari kävi haastattelemassa Umayyaa Amsterdamissa, tämä sanoi melkein ensi sanoikseen: ”Tuolla yläkerrassa asuu saksalainen rasisti.”

Kannattaisiko kenties hänenkin jatkaa Tansaniaan saakka?

Seuraavaksi Jaakko Hämeen-Anttila häippäsi Edinburghiin. Hänkin vihjaili, että hallitus oli syynä lähtöön. Toki huomattavasti arvostetumpi professuuri ja parempi palkkakin saattoivat vaikuttaa, mutta korkeintaan himpun. Hämeen-Anttilaa jäi kaipaamaan koko Suomen työväki. Juuri eilen juttelin erään kaivinkonekuskin kanssa ja hän on edelleen aivan murtunut.

Kun näyttelijä Antti Holma jätti maan, hän oli suorapuheisempi:  

”… täällä vastaan tulevat joka päivä ja joka puolelta lapsille vittuilevat rohtuneet mummot. Terhikiemungit voittivat, minä hävisin ja siksi kerään kimpsuni.”

Noo, Antti on taiteilija ja ne nyt sanoo mitä sattuu.  Andy McCoykin sanoi kerran lähtevänsä myymään Amsterdamiin persettään, mutta eipä vaan ole lähtenyt. Holmakin on vähin äänin palannut takaisin esiintyäkseen vittuileville rohtuneille mummoille Cheekinä.

Se on ihan hyvä syy paluulle. Kukapa nyt ei haluaisi kerran elämässään olla Cheek? Ehkä Hämeen-Anttilakin.

Jussi Juhani

PS. Tämä ei liity tähän mitenkään, mutta kerron silti: Noin kuusivuotiaana minulla tuli äidin kanssa riitaa. En saanut tahtoani läpi millään. Niinpä kerroin hänelle, että se on sitten heippa. Minä lähden! Olin kolme tuntia piilossa halkopinon takana. Sitten tuli nälkä. Miten hyvältä se äidin tekemä voileipä maistuikaan!