On surullisen koomista seurattavaa, kun kiihkouskovaiset taistelevat oppinsa paremmuudesta. Ulkopuolinen huomaa heti, että menneillään on farssi, sillä etiäisten ja omien harhojensa puolustaminen on järjetöntä.
Mutta uskovaisille oman opin paremmuuden julistaminen on elämää ja jumalaa suurempi juttu. Peräti egon kokoinen. Eikä maailmassa ole mitään egoa suurempaa.
Tarkoitan Päivi Räsästä ja valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista taustajoukkoineen.
Räsästä ajavat marttyyritekoihin maan fundamentalistikristityt ja Raamattu, Toiviaista maan fundamentalistivihervasurit ja lakikirja, jonka hän on pyhittänyt itsellensä Raamatuksi.
Ja koska nämä uskonnolliset farssit kiihottavat minua, niin ajatus ryhtyy poukkoilemaan. Juuri nyt mieleen pälähti pari säettä Eino Leinoa: Miks meillä niin on monta mielipuolta? Miks vähän käyttäjiä kanteleen?
Järjen kanteletta soittavista on tällä hetkellä huutava pula tässä maassa. Uskontojen taistelussa alakynteen jäänyttä Räsästä on kohtaamassa taivaan korkea vääryys, eikä puolustajia juuri löydy. Poikkeuksen yleisestä pelkuruudesta teki maan ainoa rohkea kolumnisti, Sanna Ukkola, kiitos siitä.
Toki Räsäsen homokannanotot ja perinteisen avioliiton maaninen puolustaminen ovat olleet surkuhupaista luettavaa. Jos olisin uskovainen, sanoisin, että piru lienee kirjoittanut ne Räsäsen puolesta. Niin sydämettömiä ne ovat välillä olleet.
Mutta huom! Ne ovat aivan tavanomaisia kristittyjen hourupäiden mielipiteitä, joita oma ikäpolveni on kuullut ensimmäisen kerran jo kehdossa ja siitä eteenpäin päivittäin.
Silti niiden pohjalta – tai niistä huolimatta - on kyetty rakentamaan näinkin hieno yhteiskuntajärjestelmä. Maailman paras. Eivät siis oikeasti ole kiihottaneet ketään. Ovat täysin vaaratonta höpinää ja me järkevät suomalaiset olemme sen aina tienneet.
Enkä millään usko homojen kantavan Räsäselle kaunaa siitä, että tämä siteeraa kirjaa, jonka vilpittömästi uskoo taivaalliseksi ohjeeksi. Homot ovat joutuneet kärsimään räsästen takia jo niin paljon, että he osaavat antaa anteeksi hourupäille. Kärsimys jalostaa.
Mutta toiviaisille minä suosittelisin osallistumista vihanhallintakurssien sijaan anteeksiantokursseille. Voisin vaikka itse järjestää sellaisen. Siellä opeteltaisiin anteeksiantamisen jalon taidon lisäksi logiikkaa.
Räsästä siis esitutkitaan muun muassa 16 vuotta vanhasta pamfletista. Julkaistu useita vuosia ennen kuin laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan hyväksyttiin. Ja näin Toiviainen perustelee:
– Jos joukkotiedotusvälineiden avulla julkaistussa viestissä epäillään olevan kansanryhmää vastaan kiihottamisen kaltaisia asioita, rikoksen tekoaika käsittää niin pitkän ajan kuin julkaisu on yleisön saatavilla ja levitettävissä.
Just. Ehkä hölmöin perustelu ikinä.
No miksi et sitten vaadi Suomen kirkkoa ja sen papistoa viimeinkin tilille? Hehän ovat pitäneet julkaisuaan esillä ja saatavilla jo tuhat vuotta ja jatkavat rikostaan edelleen?
Papit järjestävät Raamattuja koko ajan saataville ja tuputtavat niitä jopa vihkilahjoiksi. Säännöllisin väliajoin painavat uuden satsin ja jokaisessa on mukana prikulleen ne samat tekstit, joista Räsästä nyt syytät. Millä erityisluvalla piispat ja muut hiipat saavat edelleen kiihottaa porukoita ko teoksensa avulla homojen ja naisten kimppuun?
Ja vielä suurempi kysymys: Koraania kiihottavampaa teosta ei olekaan. Milloin valtakunnansyyttäjä puuttuu sitä siteeraavien uskonkiihkoilijoiden sanomisiin ja kirjoituksiin?
Sama tietysti koskee reipasta ja rohkeaa mediaamme:
Te hyökkäätte säännöllisin väliajoin lestadiolaisten kimppuun, koska heistä ei ole puolustautumaan. Ok, hyväksyn sen. Tosin pitkin hampain, koska se on niin säännöllistä, että epäilen sen kuuluvan kesätoimittajan pääsyvaatimuksiin.
Mutta milloin, oi milloin, ajattelitte ryhtyä samalla vimmalla paljastamaan islamilaisten yhteisöjen sisällä tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia?
Ai, ettei sellaisia ole tiedossanne?
” Just joo, sanoi neiti Pelkuruus, ja jatkoi matkaansa herra Mielistelyn kanssa.”
Jussi Juhani