Herra Veijo Baltzarin tapauksesta tuli mieleen: Minkä vuoksi feikkitaiteilijoiden ja omituisten kulttuurihumpailijoiden tukijat ovat lähes aina vihervasemmistolaisia?

Tässäkin tapauksessa nimilista Baltzarin tukijoista, apurahan myöntäjistä, suosittelijoista ja selittelijöistä on vastaansanomaton. Melkein kaikki maan johtavat hörhömuusat mukana.

Jos olette tykönänne miettineet samaa, niin nyt saatte ehkä vastauksen:

Heitä on helpoin höynäyttää. Näillä on niin polttava hinku olla jotain jaloa, hyvää ja ylevää. Muita enemmän. Halu olla puolitoista, vaikka ei olisi täyttä puoltakaan.

Siksi kulttuuri on heille niin koukuttavan mystistä ja kohottavaa. Tikapuut päiden yläpuolelle. Sfäärikamaa. Jotain, joka nostaa heidät sinne, minne Arska ja Lyyli eivät koskaan yllä. Muka.

Ja miten ihanaa, ettei sitä, taidetta, tarvitse selittää järjellä.

Tuota… miten selität mitään sellaisella, jota ei ole?

Sitten hörhöt lisäsivät kulttuuri-sanansa alkuun vielä termin ”moni”. Se yhdistelmä räjäytti tajunnan! Tehokkaammin kuin yksikään psykedeelinen sienipiiras. Siirsi hokijansa levelille, jossa ei enää ole riesana järkeviä olentoja. Saa leijailla aivan keskenään. Ja purppurareunusta riittää.

Siellä, pilvien päällä ylähötössä, unelmat syntyvät – ja jaetaan apurahat suurille ”taiteilijoille”.

Katsokaapa sivusto Drom.fi/toiminta. Kyseessä on Veijo Baltzarin Drom ry:n kotisivu.

Jos joku ei tuon sivuston tekstien perusteella pysty hetkessä päättelemään, että kysymys on silkasta stiiknafuuliasta, niin enpä laskisi häntä päättämään edes lastensa viikkorahoista. Tai, jos olisin lapsi, toivoisin tietenkin, että joku päästäisi. Cokista ja sipsejä riittäisi.

Sana monikulttuurisuus esiintyy – tietenkin – sivustolla lähes jokaisessa lauseessa. (No joo, löytyy sieltä toki toiseuskin, kuinkas muuten.)

Niin kuin jo sanoin: sienipiiras on vaikutuksiltaan melko mietoa safkaa monikulttuurisuus-sanan rinnalla. Jos kirjoitat sanan apurahahakemukseesi riittävän monta kertaa, niin massi täytyy. Jos lisäksi kuulut toiseus-ihmisiin, se ei vain täyty, vaan repeilee ompeleistaan.

Yllämainittu toki edellyttäen, että apurahojen myöntäjä liitelee jatkuvassa ylähötössä. Eli on vihervasemmiston edustaja. Älä huoli. Taatusti on. Tässä maassa eivät juuri muut pääse kulttuurihyniä jakelemaan.

Katsokaapa samalla myös videoklippi suuresta taiteesta. Apurahoin tuetun Integraatioteatteri Balzarin esittämä musiikkinäytelmä Synti. Käsikirjoitus ja ohjaus Veijo Baltzar.

En ole ikinä tehnyt ainuttakaan musiikkinäytelmää, mutta lupaan koska tahansa tekaista paremman jo ennen ruokataukoa minä tahansa valitsemananne viikonpäivänä, jos vain joku teatteri minulta sellaisen tilaa.

Ja tuollaiseen puuhasteluun on uhrattu vuodesta 2010 lähtien ainakin 650 000 euroa yhteiskunnan verorahaa! Nyt ymmärrän miksi veroprosenttini huitoo pilviä: maan teatterit ovat täynnä niillä maksettua ”taidetta”.

Jussi Juhani