Eikö teitä hävetä? kysyi Sanna Marin isis-perheiden palauttamista vastustavilta.
Olen samaa mieltä. Lapsukaisista varsinkin. Jos emme pikaisesti saa aikaiseksi ikiomaa isis-jugendia tähän maahan, olemme vätyksiä. Ruotsissa sellainen on toiminut jo kauan. Elämä on siellä paljon jännempää kuin meillä ja siitä olen kade.
Visuaalisuus on elämän suola ja monikulttuurisuus tuo sitä takuuvarmasti: värikkäinä liehuvat vaatteet, hempeästi kurkumalla ja chilitahnalla koristeltu kebab-annos, räjähdyksistä punaisena leiskuva iltataivas... voitko kieltäytyä? Palavien autojen ihana tuoksu...
Kyllä ne jännittävillä metodeilla kasvatetut lapset on ehdottomasti saatava Suomeen poistamaan tulevaisuuden tylsyys. Komppaan.
Ja äidit myös. Suomessa ei entuudestaan ole todellisia naissotilaita, liekö miehiäkään. Ainoastaan varusmiesaikansa nipin napin läpi lusmuilleita oletettuja. Ei sellaisten varaan voi kansakunnan onnea laskea. Varsinkin, kun ovat jotain geneettisesti degeneroituneita korhosia. Mitä sellaisilla tekee?
Jos Gutzeitin ja Fazerin sukuja ei saada uudelleen elvytettyä pelastamaan maata, niin toivomme on Afrikan sarvessa. Ja eritoten sieltä Suomen kautta Isisin riveihin pestautuneissa vahvoissa ja periaatteellisissa naisissa.
Oikeastaan haluan maahan myös perheiden isoäidit.
Heillä, jos kellä, on hallussa vanha arvokas perimätieto ja oikea oppi siitä, miten maailmassa on viisainta elää. Sitä kokemuspääomaa ei kannata hukata jonkin persuuntuneen oikeistoporukan vuoksi. Ilman ärhäköitä Isis-mummoja olemme vielä kusessa.
Vai kuinka pääministeri Marinin loistavaa suunnitelmaa vastustava Harkimo aikoo ongelmamme ratkaista? Mikael Jungnerko laitetaan etulinjaan, kun Osmo Soininvaaran blogissaan ennustama miljoonien maahanmuuttajien vyöry alkaa?
Eiköhän silloin ole viisainta, että tulokkaiden kieli ja kulttuuri ovat jo valmiiksi hallussa, että saadaan vieraat nopeasti sopeutumaan. Muuten käy kuin Vantaalla. Palaa puoli miljoonaa euroa kahden kilometrin juoksulenkkiä suunnitellessa eikä kukaan kotoudu.
Kuinka te kehtaatte vastustaa?
Jussi Juhani