Jutta Gustafsberg tuli kaapista. Hän paljasti uskovansa henkimaailmaan. Meedioihin ja muihin. Aivan kuten Katri-Helenakin taannoin. Kunnioitan suuresti Juttaa, koska hän on tehnyt unelmistaan totta. Toki kunnioitan myös Katri-Helenaa, mutta se ei liene kovin erikoista. Lähes kaikki kunnioittavat häntä.
Kunnioitan myös Jutan meediota, joka osasi neuvoa, että henkimaailman kaapista kannattaa tulla juuri julkaistu kirja kädessään. Tulee hoidelluksi markkinointi samalla. Sitä sanotaan bisnekseksi ja sen varassa lepää koko maailma. Kunnioitan jokaista bisnesälykästä ihmistä. He ovat Suomen pelastus, eivät poliitikot.
” Jutalle henkimaailma on totta. Hän kokee saaneensa sieltä monenlaista apua. Edesmennyt aviomies esimerkiksi on meedion kautta viestinyt hänelle bisnesneuvoja. ” (Iltalehti)
En kiellä. Voi hyvinkin olla. Ainakaan päinvastaista en voi todistaa. Sama jumalien kohdalla. Niiden olemattomuutta ei voi todistaa, mutta eipä kukaan ole toistaiseksi esittänyt pitävää evidenssiä olemassaolostakaan. Paitsi henkilökohtaisia tuntemuksiaan. Niitä taas skeptikot eivät hyväksy. Eikä ateistit.
En muuten ole ateisti enkä edes skeptikko. Ateisti on pyhyysvammainen ja skeptikko tylsä. Yhdessä he ovat mielikuvitusvammaisia. Omani suorastaa liehuu.
Tiedän aivan varmasti, että määrätyllä logiikalla jumalia, henkiä ja meedioita on aivan taatusti tässä maailmankaikkeudessa. Ihmisen mieli on nimittäin myös osa kaikkeutta – ja ainakin siellä niitä esiintyy. Kuvitelmissa. Ja mikäli ne tuovat lohtua kuvittelijalleen, eivätkä vihaa ja ahdistusta, niin mikäpä sen mukavampaa. Ja jos kilttejä ektoplasmaotuksia sattuisi olemaan myös mielen ulkopuolella, niin vielä parempi. Sitä tosin hieman epäilen, joten lievä kyynikko taidan olla.
Mutta kuvittelen hetken ketkä voisivat olla ihan ikiomia henkioppaitani. Juuri minulle sopivia.
Kuikka Koponen nyt ainakin. Jeesuksen veroinen savolainen silmänkääntäjä. Ei kävellyt veden päällä, mutta teki vielä oudompia: Katosi hevosen sisään sen peräaukosta. Ja tuli suusta pois. Näin siis aikalaistodistajat käsi Raamatulla vannoivat nähneensä. Ja onki ahvenia pirtin lattialankkujen raosta.
Auttoi köyhiä. Toki hieman omintakeisesti, mutta mitä sillä on väliä? Lunasti muun muassa koronkiskurilta köyhän perheen velkakirjan maksamalla velan virsikirjan lehdillä. Taikoi ne näyttämään oikeilta seteleiltä. Paransi ihmisiä ja eläimiä, ja mikä parasta – ei koskaan sortunut töihin. Kutsuttiin irtolaiseksi, mutta oli suuri savolainen guru, josta etelän nirpat eivät edes tiedä.
Santtu Patronen voisi olla toinen. No kuka hän on? Teille ei kukaan. Holja tyyppi. Muutti evakkona Karjalasta Rautavaaran saloille ja oli yksi isäukon luottojätkistä. Isäukko oli metsätyönjohtaja. Santulla ei koskaan ollut omaa asuntoa. Mitäpä hän sellaisella? Asui aina kämpillä. Teki helvetin kovasti töitä viikon. Mekasti ja nauroi palstallaan – ja hoilasi rumia lauluja. Ja viikonloppuisin se vasta hoilasikin. Joi itsensä ja tilinsä siniseksi. Palasi maanantaina töihin – jos huvitti. Kun oli joutunut putkaan, soitti isäukon hakemaan sieltä.
Oman elämänsä täydellinen herra. Meni ja tuli tarpeensa mukaan. Ei kumartanut ketään, ei edes nälkää. No, ehkä sitä puuta, jonka juurelle sahansa kanssa kyykistyi. Eli elämänsä ja sitten kuoli. Hymy huulillaan.
Miksi juuri nuo?
Olen kranttu henkimaailman asioissa. Vain parhaat ja valaistuneimmat kelpaavat oppaikseni. Nuo olivat.
Jussi Juhani
PS. Enkeleihin uskon tietenkin. Minulla on niistä vankka kokemus. Eräs sellainen on ollut vaimonani jo kymmeniä vuosia.
[supsystic-social-sharing id='1']



