EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker esiintyy umpikännissä vähän väliä.

Herran käytöksestä on julkaistu videoklippejä ns. vaihtoehtomedian puolella jo pitkään. Nyt vasta ensimmäinen valtamedian edustaja uskalsi tarttua noloon asiaan. Tosin vasta sitten, kun muualla Euroopassa asiasta on uutisoitu jo runsaasti.

Tässä ärsyttää kaksi asiaa:
1. EU:ta johtaa alkoholiongelmainen, naisten hiuksia pörröttelevä setämies
2. Ajalle tyypilliseen tapaan asiasta vaietaan juuri niissä medioissa, jotka väittävät välittävänsä meille totuuden.

En ole varma kumpi on pahempi. Yleisen moraalin kannalta ehkä tuo jälkimmäinen.

Se, että herra Juncker horjuu vähän väliä talutuskännissä, on toki hieman koomista, mutta se, että päätöksiä tehtaillaan pahnoille vietävässä kunnossa, on kaukana komiikasta. Ja niin siinä on käynyt. Taatusti.

Nyt hei kaikki puolijuopot, älkää yrittäkö. Tiedän alkoholismista ja ongelmakäytöstä niin paljon, ettei minulla ole pienintäkään epäilystä, etteikö herra Juncker olisi osallistunut myös huipputärkeisiin päätöksiin kunnon hiprakassa. Niin juopot tekevät.

On tyypillistä, että ihminen, joka juo itsensä talutuskuntoon silloinkin, kun hänen ei missään nimessä pitäisi (esim. julkisissa esiintymisissä), salaa todellisen juopottelunsa määrän mahdollisimman visusti. Eli hän nappailee pitkin päivää. Sitten sattuu vahinko, menee överiksi - ja typerinkin huomaa, että juoppo mikä juoppo.

Niin uskon tässäkin tapauksessa käyneen. Pitää nimittäin olla jo vähintään mattinykästason holisti, että torveilee umpitokkurassa maailman päämiesten tapaamisissa ja salamavalojen räiskyessä.
Ja vieläpä taputtelee setämäisesti ihmisiä päälaelle ja poskille sekä pörröttää julkisesti naisten hiuksia. Metoo-aikana.

Alkoholistina (tosin nykyisin raittiina) tiedän myös sen, ettei ole olemassa niin hölmöä päätöstä, etteikö kännissä saisi aikaiseksi vielä huomattavasti hölmömmän.

Niinpä nykyisin poistun tyylikkäästi takavasemmalle, jos jossakin kokouksessa huomaan, että tarjoilun vuoksi päättäjät alkavat halailla toisiaan. Itse asiassa tiedän, että jo kolmannen paukun jälkeen järki ei enää tee päätöksiä, vaan ylitsevuotava kemiallinen tunne. Toki joskus vahingossa sellaiset päätökset saattavat jopa noudatella reaalimaailman reunaehtoja, mutta yleensä eivät.

Krapula-aamuina tässä maailmassa haudataan vähin äänin miljoonittain eilisillan upeita ideoita, mutta ei ikävä kyllä kaikkia. Kun seuraa EU:n sekoilua esimerkiksi maahanmuuttokysymyksissä, tulee mieleen, että paljonkohan viiniä piti lipittää ennen kuin sai aivotoimintansa noin jumiin.

Sitten se toinen puoli asiasta. Se varsinainen moraalikysymys.
Jopa juopottelua surkuhupaisempaa – ja rappeuttavampaa -  on se, ettei meille ole haluttu millään kertoa tästäkään asiasta. Siis, että projektia, josta meidän kaikkien tulevaisuus on kiinni, johdetaankin jurrissa.

Junckerin kännäily on nimittäin ollut toimittajien tiedossa jo pitkään. Sen on tiennyt (ja vierestä huomannut) jopa Sauli Niinistö. Että se siitä vastuullisuudesta taas kerran.

Jussi Juhani