Nyt on lopullisen pitävästi todistettu, että alkukotimme on Afrikassa. Tarkemmin Botswanan seudulla. Helppo uskoa.

Jotenkin arvasinkin, että sukumme on juuri sieltä päin. Ainakin meikälle tulee joka syksy kaipuu siihen ilmansuuntaan. Se on verissä.

Toistaiseksi olen vielä pysähtynyt Kanarian Playa del Inglesiin, mutta ehkä joskus jatkan matkaa Botswanaan saakka moikkaamaan esi-isieni paikalleen jääneitä jälkeläisiä.

Kanarialtahan ei sinne enää ole kuin reipas soutumatka. Tai no, ehkä hieman joutuu patikoimaan, mutta ei läheskään samanlaista matkaa mitä esi-isäni siirtyessään sieltä Rautavaaralle.

Olisi kiva käydä katsomassa paikkoja, jossa ensimmäiset Kuosmaset kehittyivät.

Veisin jonkin sortin uhrilahjankin. Tanssikengät tai jotain.

Olen lähes varma, että tanssihinkuni on sikäläistä perua. Jostakin Okavango-joen seutuvilta. Siellä tanssitaan edelleen paljon. Okavango on paikallista korpimaata ja sellaisten rauha on vetänyt sukuani puoleensa kuin puhveli kärpäsiä.

Mutta jo ennen tapaamistamme voin ilokseni kertoa sukulaisilleni sinne Botswanan suuntaan, että ihan hyvin on mennyt. Kaikesta huolimatta. Pari sataa tuhatta vuotta talsittiin putkeen ja nyt ollaan täällä Savossa.

Ette ehkä enää tunnistaisi meikää.

Vuosituhantisen marssin aikana naamat nimittäin vaalentuivat aika lailla. Johtuu siitä, että Saksan ohittamisen jälkeen ei aurinko juuri ole näyttäytynyt. Viimeiseen pariin tuhanteen vuoteen. Sellainen vetää kalpeaksi kenet tahansa.

Mutta nyt on taas toivoa, kun ilmasto kuulemma muuttuu täällä Savossakin.

Toivottavasti samanlaiseksi kuin teillä siellä Botswanassa. Naamamme ruskettuvat uudelleen ja pian voimme taas viljellä hirssiä ja durraa. Ja tanssia paljain jaloin.

Sitä odotellessa källäilemme täällä pakkasessa kädet pakoputken päällä, värittöminä kuin olmit,  ja syömme kalakukkoa. Heh heh.

Selvennys Botswanaan: Tuo edellinen oli huumoria. Meitä savolaisia pidetään hyvin humoristisina. Jopa niin, että kaikki muut suomalaiset nauravat meille.

Suomalaisiksi täällä sanotaan väristä välittämättä kaikkia, jotka ovat onnistuneet ylittämään rajan länsinaapurin puolelta. Idästä tulleita taas kutsutaan ryssiksi.

Niin, ja meitä alun perin okavangolaisia haukutaan savolaisiksi.

Että hienoa tämä nykyinen sukututkimus. Pidetään yhteyttä rakkaat sukulaiset.

Jussi Juhani