No jopas! Helsingissäkin oli mielenilmaus, jossa tuomittiin Muhammed-kuvien julkaisu, koska:
”Islaminuskoisille Muhammedin kuvaaminen on pyhäinhäväistys”.
Entä sitten? Meille muille se ei ole.
On äärimmäisen röyhkeää, itsekästä ja ylimielistä olettaa, että itselle pyhän pitäisi olla pyhä myös muille. Ettei ulkopuolisilla muka olisi lupa nauraa mille tahansa pölkkypäisyydelle, jota ideologioiden tai uskontojen nimissä totena esitetään.
Jos itse haluaa uskoa hurujuttuihin, silloin on viisainta sietää myös uskoonsa kohdistuva pilkka. Naurammehan lestadiolaisten pyykinpesukoneillekin. Siis sille, ettei niissä saa olla lasista täyttöluukkua, koska siitä voisi vilahtaa naisten pikkarit. Samoin pilkkaamme (aivan oikein) avoimesti esimerkiksi Q-anon porukoiden naurettavia salaliittoteorioita.
Mitä eroa on uskonnoilla ja Q-anoneille? Ei sitten yhtään mitään. Ja käyttääkseni vielä uskonnollisempaa ilmaisua: Ei niin jeesuksen mitään. Molemmat pohjautuvat ihmismielen rajattomaan kykyyn sepitellä tarinoita ja kuvitella jumalia, piruja ja kaiken maailman yksisarvisia – ja ottaa kuvitelmansa tosissaan.
Rinnastan islaminuskoiset (ja toki muutkin uskovaiset, sekä kommarit ja natsit) esimerkiksi inkoihin. Ei kukaan nykypäivänä enää kunnioita heidän naurettavia uskomuksiaan, vaikka ne aikoinaan olivatkin yhden kokonaisen maanosan näkemys pyhyydestä ja ainoasta oikeasta. Niiden pilkkaajat kokivat julman kohtalon.
Nyt jokainen ymmärtää, että heidän uskonsa oli yhtä aikaa sekä säälittävän lapsellista, että äärimmäisen julmaa. Sama koskee egyptiläisten, kreikkalaisten, roomalaisten, afrikkalaisten ja miksipä ei suomalaistenkin muinaisuskontoja. Ja prikulleen sama koskee myös nykyisiä. Islamia varsinkin.
Jos joku ei tiedä, niin esimerkiksi inkat palvoivat aurinkoa ja uhrasivat tälle laamojen ja muiden eläinten lisäksi joukoittain ihmisiä. Uskoivat, ettei aurinko suostu nousemaan ilman veriuhria.
”Uhrit olivat usein joko alle kymmenenvuotiaita poikia tai alle 16-vuotiaita tyttöjä, joita pidettiin fyysisesti täydellisinä. Uhrit juotettiin humalaan, kävelytettiin useita kertoja kulttikohteen ympäri ja lopulta tapettiin joko kuristamalla tai leikkaamalla kurkku auki tai sydän irti. Joskus uhrit haudattiin elävältä ” (Wikipedia).
Kuulostaako touhu järkevältä? Oliko peräti Jumalasta lähtöisin? Se oli yksinkertaisesti vain karmeaa ihmismielen kehittämää hölynpölyä. Karmeudessaan toki myös huvittavaa. Ainakin näin jälkikäteen. Eikä siitä edes ole kovin kauan.
KAIKILLE ihmisen kehittämille uskonnoille on käynyt juuri noin: ensin uskotaan ja pyllistellään johonkin suuntaan kun papit ja maagit paasaavat - ja sitten niille nauretaan. Ja kaikille nykyisillekin uskonnoille tulee käymään samoin. Siitä saatte olla aivan varmoja. Havahtumisen tapahduttua ne ansaitsevat vain säälin - ja naurun. Röhönaurun.
Olisiko tänä päivänä kovastikin väärin piirtää pilakuvia esimerkiksi inkojen pyhistä hahmoista naurettavissa kauhtanoissaan tai Ukko ylijumalasta paskomassa riu`ulla? Ja jos joku metsän kätköissä kenties vielä lymyilevä inkauskovainen tai ugrisuomalainen niistä loukkaantuisikin, niin bannattaisiinko kuvien julkaisija some-kanavilta? Tuskin.
Mitä eroa? Siis Muhammed-kuviin? Ei niin jeesuksen mitään.
Pyhää ei muka saa pilkata. Kuka määrittelee pyhän? Itsellensä sen toki voi määritellä, mutta ei yhdellekään toiselle. Siispä mitä tahansa pyhäksi määriteltyä saa pilkata, koska muuten ajautuisimme loputtomaan pyhyyden suohon. Jokainen määrittelisi oman valheensa pyhäksi - ja se tappaisi maailmasta naurun.
Kaikelle pitää voida nauraa. Aivan kaikelle. Jopa savolaisille. Ja mitä vakavammin joku porukka ottaa itsensä, sitä kovempaa naurun kuuluu olla. Määrättyjen uskontojen kohdalla mieluummin ihan huutonaurua.
Että pitäkää ne pyhyyssessionne ja nolot uskomuksenne ihan vain keskenänne. Ja mikäli joku piirtää uskomuksistanne humoristisen kuva, niin loukkaantumisen sijaan olkaa kiitollisia, että hän yrittää johdattaa teitä huumorin avulla järkevien ihmisolioiden harvaan joukkoon.
PS: Ja se Macronin kuvan julkinen joukkohakkaaminen sandaaleilla oli jo jotakin niin yltiölapsellista, ettei sille löydy edes sanoja.
Jussi Juhani