Mitä ihmeen herkkähipiäisiä prinsessoja maahamme on vuosien saatossa saapunut, kun heistä ei kukaan saisi sanoa yhtään mitään?

Viimeksi vihreiden Ozan Yanar loukkaantui kaikkien Suomessa oleskelevien kiinalaisten, thaimaalaisten, vietnamilaisten, virolaisten, venäläisten, irakilaisten, afgaanien, somalien, romanien ja kai huitsinnevadalaistenkin puolesta, kun presidentti Niinistö ehdotti ”vastuun kantamista myös omiaan ohjaamalla”.

Mikä siinä nyt oli niin ihmeellistä?

Eikö tuo koske meitä kaikkia? Eikö ole normaalia ehdottaa ihmisille, perheille, ihmisryhmille ja vaikkapa kokonaisille valtioille, että kantaisivat vastuuta ”omiaan ohjaamalla”? Sillä tarkoitetaan sitä, että yhteisöissä (ja perheissä) hyväksytyt auktoriteetit ja muut eniten tollissaan olevat opastaisivat oikealle tielle niitä, joiden askel horjuu.
Sitä kutsutaan vastuuntunnoksi, mutta voi sitä kutsua rakkaudeksikin.

Itsekin juuri tänään ohjasin pojanpoikaani sanallisesti, kun oli töppäillyt liikenteessä ja sai siitä sanktioita. Tein ohjaukseni aika kipakoin sanakääntein. Eikö juuri niin kuulu tehdä? Jos tapaisin hänen kavereitaan jossakin töpeksimässä, ohjaisin myös heitä. Jopa senkin uhalla, että saisin lättyyn.
Rakkaus on sekä rohkeaa että tarvittaessa myös ankaraa – ja varsinkin se on ohjaavaa.

Nytkö meillä on maassa siis ihmisryhmiä, joihin tämä auktoriteettien, sukulaisten, tuttavien tai kohtalotovereiden ikiaikainen ohjausvelvollisuus ei saisi ylettyä? Outoa.

Meitä kantasuomalaisia on aina ohjannut joku. Vanhemmat, naapurit, sukulaiset, opettajat, koulukuraattorit, papit, piispat, poliisit - ja jopa presidentit uudenvuodenpuheissaan… (Siksipä meistä lieneekin tullut näin kilttejä ja vätysmäisiä, mutta se olisi jo toisen saarnan aihe.)

Mutta jatkaakseni muodissa olevaa loukkaantumista yksilön vikojen yleistämisestä ryhmien ominaisuudeksi…

En hyväksy lainkaan, että jatkuvasti mediassa jankutatte meillä itäsuomalaisilla muka olevan taipumusta sydän- ja verisuonisairauksiin. Ja että se olisi peräti geneettinen ominaispiirteemme.

Sellainen on loukkaavaa.

Ikään kuin olisimme jokin sekundaelimillä varustettu yhtenäinen sortin sakki, jolle voi ylhäältä käsin tuputtaa hienoja ruokavalio-ohjeita. Ja vielä pahempaa: kehottaa välttämään viinaa ja tupakointia!

Eikö mene kaaliin, että me elämme täällä Itä-Suomessa juuri niin kuin yksilöinä haluamme?

Tuollainen ohjeiden tuputtaminen on yksilöissä havaittujen vikojen yleistämistä kokonaisen ryhmän ominaisuudeksi. Tässä tapauksessa siis kaikkien itäsuomalaisten. Meikäläisten. Näillä perusteilla pidän Pekka Puskaa umpirasistina.

Ja jos joku Lauri jossakin vitun Tohmajärvellä kuukahtaakin ennenaikaisesti, niin me loput voimme silti olla terveitä kuin pukit.

Tosin minä en enää kolmen pallolaajennuksen jälkeen sitä ole, mutta kaikki muut voivat hyvinkin olla. Että loukkaannunkin tässä enemmän heidän kuin itseni puolesta.

Ai, että itäsuuomalaisten korkeampi sairastuvuus verisuonitauteihin on fakta?
Aivan.
Ja Lähi-idän maista ja Afrikasta tulleiden korkeampi riski syyllistyä seksuaalirikoksiin kantaväestöön verrattuna on fakta myös.
En tiedä kenen heitä pitäisi ohjata oikealle tielle, mutta olisi helvetin hyvä, jos joku vaivautuisi sen tekemään.

Jussi Juhani