Kuuntelin Sanna Marinin ja Emma Karin hölötystä Ylen ilmastonmuutokseen keskittyvässä vaaliohjelmassa. Surukseni tulin siihen tulokseen, ettei nöyryyteni taida riittää sellaiseen alamaisuuteen, mitä he kansalta vaativat. Ja kyynisyyteni pilaa orastaneen ilmastoinnostukseni niin, että vedän venäläistä meetvurstia saunaa lämmittäessäni naamariin taas niin kuin ennenkin. Vaikka välillä jo melkein luovuin.
Keskustelijat olivat ilmastonmuutoksen hillitsemisestä yhtä innoissaan kuin tädit reilu kolme vuotta sitten maahanmuuttajista. Eikä sellaisesta hyvä seuraa. Sanalliset sukkapuikot heiluivat kiivaasti: Lisää päästösäästöjä, lisää sääntöjä, lisää kieltoja, enemmän naapuritarkkailua, haittaveroja… mitä tahansa normielämän alasajoon tähtääviä "ilmastotekoja", joita toinen ei vielä ennättänyt luetella. Prosenttien roiskintaa, säästöinnostuksesta hehkuvia poskia... Ilmastoeuforiaa.
Ketään ei tässä tohinassa oikeasti kiinnostane faktat, mutta inisen niistä silti: Suomen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on vain runsas promille. Jos ette tiedä paljonko promille on, niin kerron, että tuhannesosa.
Onhan se aikamoinen pelastusoperaatio, kun tuhannesosasta vähennetään vielä pikkasen. Siinä taivas kirkastuu laakista ja ilmasto jäähtyy että kuurankukkia ilmestyy vihreiden puoluetoimiston akkunaan….
Ettei kuitenkin lipsahtaisi enempi sinne homeopatian puolelle? Ne meidät hyvät tekomme? Että vain uskottelemme jättävämme toimenpiteillämme ilmaston kvanttitietoisuuteen muistijäljen, joka sitten värähtelevien energiakenttien ynnä muun ektoplasman kautta potensoituu oiretta hoitavaksi ilmastoteoksi? Että oma innosta hyrisevä hyvä mielemme onkin ainoa ilmastoaikaansaannoksemme?
No, ihan hyvä tulos sekin. Ilman innostuksen kipinää elämä olisi raskasta. Ja vaikka muuta todellista ei saavutettaisikaan, niin ajatelkaa mikä mainehyöty maallemme vielä koituu hyvistä teoistamme. Suomesta tulee maailman Ilmastojeesus. Antoi ainokaisen ihokkaansa, että muut pelastuisivat.
(Tässä yhteydessä analogia ihokkaan ja metsäteollisuuden välillä lienee silmiinpistävän selvä)
Nyt meidän siis pitäisi vain ryhtyä kustannuksia ja vaivojamme säästämättä reippaasti ilmastotoimiin. Vähentää vielä rutkasti hiilen pöllyttämistä. Saunanpiippuihin savupesurit, pierevät lehmät teurasautoon ja turvesoiden ympärille aidat ja mielellään ympärivuorokautinen vartiointi.
Tuo viimeinen varsinkin kävi sydämen päälle. Ei aivan pysähtynyt, mutta muljahti.
Aion nimittäin tulevana kesänä järjestää ihmiskunnan historian ensimmäiset Suotangon MM-kisat.
Kuinka käy tämän kulttuuriteon? Pääseekö silloin enää suolle tanssimaan? Turve nimittäin pöllyää lakeerikengän alla ja suon hiilinieluvaikutus vähenee ainakin yhden kvintiljoonasosan. Sillä voi hyvinkin olla kohtalokas homeopaattinen vaikutus maapallon tulevaisuuteen.
Jussi Juhani