Suomessa on helppoa esiintyä intellektuellina. Haukkuu vain tavalliset kansalaiset pataluhaksi ja mahdollisimman inhottavin sanakääntein. Jos samalla on saanut aikaiseksi kirjantapaisen, näytelmän tai jotain muuta kulttuurihömppää, älykön maine on taattu loppuelämäksi. Hesari takaa sen. Viimeisimpänä juttu Jari Tervosta. Tällä kertaa Tervolle ei riittänyt enää tehonsa jo menettänyt roskaväeksi nimittely, piti keksiä vielä raflaavampaa: suomalaiset ovat autisteja.

”Suomalaiset ovat autistinen kansa, ja sen takia meidän on muita vaikeampaa ottaa vastaan muualta tulleita.” (linkki)

Toki Tervo yrittää pehmentää sanomistaan muka huomaamalla myös itsessään pari autistista piirrettä, mutta kyllä viesti on taas kerran suunnattu ”niille muille.” Heille, jotka uhkaavat Suomen mainetta intellektuellien maana nurisemalla kolmestakymmenestä tuhannesta uudesta ruokittavasta suusta.

Wikipedian mukaan ”autismi ei ole kehitysvamma, vaikka suurimmalla osalla autisteista onkin todettavissa älyllinen kehitysvammaisuus”. Ja tätä Tervo juuri tarkoittaa: kantaväestön älyllistä kehitysvammaisuutta suhteessa muuhun maailmaan – ja ennen kaikkea pääkaupunkiseudun älymystöpiireihin. Näen kuinka muut intellektuellit nyökyttelevät. Roman Schatzkin voi olla nyt tyytyväinen. Hänen toteamuksensa, että Suomi on junttila, tuli näin Tervon suulla todistetuksi.

Olen jo aiemmin suostunut juntiksi ihan sillä perusteella, että olen (pyytämättäni) syntynyt keskelle korpea, enkä osaa small talkia. Varmin merkki junttiudestani on, ettei älykkyysosamääräni riitä hahmottamaan kulttuurimarxistista utopiaa tulevasta maailmasta, jossa rintarinnan ja rakastavasti asuvat sapeleitaan kalisteleva fundamentalistinen paimentolaiskulttuuri ja maallistunut minihamekulttuuri ilman pienintäkään konfliktia.

Mutta että peräti autisti. Tuossa on jo pureskelemista. Sitä paitsi ne muutamat tuntemani ihmiset, jotka ovat oikeasti autistisia, eivät kyllä ole rasisteja lainkaan. Päinvastoin. Heissä ilmenee ihmisvihaa huomattavasti Jari Tervoa vähemmmän: eivät väheksy ja nimittele ketään.

Sitäkin hieman epäilen, että olemme muka niin helvatun rasistinen kansakunta kuin Tervo taas kerran esittää. Mihin väite perustuu? Mihin kansakuntaan verrattuna me sellaisia olemme? Ruotsalaisiin? Saksalaisiin? Venäläisiin? Vai peräti irakilaisiin tai somalialaisiin?

Voisiko joku luetella ne muihin kansoihin kohdistuneet hirmuteot, etniset puhdistukset, ryöstöretket ja kansakuntien alistamiset, joihin nimenomaan juuri ME, suomalaiset, olemme tunnettuna historiallisena aikana syyllistyneet? Millaisia ruumisröykkiöitä se kuuluisa suomalainen rasistinen muukalaisviha on aikaan saanut, että juuri meidät voi julistaa rasistisen kansanluonteen omaavaksi porukaksi?

Olisiko liikaa pyydetty, että intellektuellit olisivat joskus kohtuullisia ja tekisivät historiallisia rinnastuksia rasistisen melskaamisen ja ihmisvihan saralla, eivätkä suoraan kaataisi niitä meikäjunttien niskaan.

Meidän autistisista metsistämmekö se polttouunien savu kohosi? Tännekö ne rannikoilta ryöstämällä ja raiskaamalla riistetyt tavarat ja orjat päätyivät? Meilläkö oli alistettuja siirtomaita? Näissä korvissako kärvistelivät edellisen kulttuurimarxismiaallon miljoonat poliittiset uhrit? En tiennytkään…

Nykyisin kun joissakin lapsellisissa piireissä on tapana epätoivoisesti kääntää kaikki hyväksi, eli ajatella positiivisesti, niin kokeilen sitä tässä autismiasiassakin.

Autistit karttelevat sosiaalisia kontakteja. Eikö se ole hyvä? Voiko sota tai mellakka syttyä ilman sosiaalisia kontakteja? Eipä tietenkään. Jos kaikki vain välttelevät toisiaan eivätkä antaudu edes keskusteluihin, niin miten silloin voi muka riidellä? Ja ilman riitaa ei synny kunnon tappelua.  ”Autismi” pitää meidät erillään keskenään tappelevista paremmista – ja Jari Tervon mielestä terveemmistä – kulttuureista.

Ja niin tässä on oikeastaan käynytkin. Kun me autistit emme toraile, niin suomalaiset intellektuellit joutuvat riitelemään lähinnä itsensä kanssa. Sitä sanotaan kognitiiviseksi dissonanssiksi. Tarkoittaa ristiriitaa havaitun todellisuuden ja omien uskomustensa välillä. Ja se vasta on tosi outo sairaus.

Jussi Juhani

PS. Ymmärrän aivan hyvin, että Hesarin juttu on vain Tervon uuden kirjan puffi, piilomainos. Ja ihan ovela sellainen. Se hieman närästää, ettei moiseen puffaamiseen koskaan puutu tuo maailman hampaattomin tiikeri: Julkisen sanan neuvosto.