No nyt! Järki astui viimeinkin kybällä mukaan maahanmuuttokeskusteluun. Iltalehden pääkirjoitus on rautaa. Ja sen on laatinut tietenkin nainen, Erja Yläjärvi. Kirjoittaa juuri niin kuin jokainen järkevä on sydämessään tuntenut.
Kysymys on siitä, että ketkä eniten tarvitsisivat turvapaikkaa, eivät sitä saa, ja ne jotka tarvitsevat ehkä vähiten, saavat.
” Suojelun tarpeessa olevat ovat maailmalla useimmiten tyttöjä ja naisia ”, kirjoittaa Yläjärvi.
Ja mitä meille on tullut? Salskeita, parhaissa voimissaan olevia nuoria miehiä, joiden äidit, isoäidit ja siskot ovat jääneet kärsimään sota-alueille ja pakolaisleireihin ilman turvaa.
Suomessa raiskattujen tyttöjen ja maailmalla heikossa asemassa olevien naisten välillä on yhteys: Se on eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä, pohtii Yläjärvi.
Niin on. Ja se yhteys on helkutin selvä. Järjestelmä on rakentunut niin, että vain vahvimmat, eli kovimmassa mieskunnossa olevat nuorukaiset pääsevät sen suojiin. Vain heillä on voimaa, rohkeutta ja röyhkeyttä kulkea useiden maiden läpi ja päätyä paikkaan, jossa heille tarjotaan kaikki valmiina.
Tässä vaiheessa järjestelmän kynsiin joutuvat myös suomalaiset tytöt.
Maailmanhistoria ei tunne tapausta, jossa johonkin maahan tunkeutunut suuri nuorten miesten lauma ei aiheuttaisi ongelmia. Pahimmillaan ne ongelmat kohdistuvat kyseisen maan nuoriin naisiin ja tyttöihin. Se on nyt niin nähty täälläkin.
” Huippuvuonna 2016 Suomessa käsitellyistä turvapaikkahakemuksista 80 prosenttia oli miehiltä. Yleisin ikä oli 18-34 vuotta.”
Just. Ja kun tietää minkälaisista kulttuureista he tulivat, tarvitseeko enää työryhmiä pohtimaan lisääntyneiden seksuaalirikosten syitä?
Päättäjät hoi! Missä teidän arkijärkenne on nämä vuodet piileskellyt? Tätäkö te ette sitten millään hoksanneet? Ennen kuin ehkä nyt, kun rikosaalto on paisunut sietämättömäksi ja vaaleissa uhkaa tappio, ellei ääni kellossa muutu. On aika noloa, että se muuttuu vasta nyt.
Olen alusta saakka ollut sitä mieltä, että meidän velvollisuutemme on auttaa pommien, alistamisen ja raakuuksien jalkoihin jääviä ihmisiä. Ja ennen kaikkea niitä heikoimpia: lapsia, vanhuksia, äitejä ja tyttäriä. Naisia ylipäätään. Heitä, jotka eivät saa itse päättää edes elämästään, vaan joku suvun vanha ukko tekee sen heidän puolestaan.
” Afganistanissa pakkoavioliittoon joutuva tyttö ei hae Suomesta turvapaikkaa, koska hän ei pääse ulos edes kotoaan. ”
Juuri noin. Tämä sisälle lukittu tyttö ja hänen kaltaisensa ovat niitä, jotka apua kipeimmin tarvitsevat, eivätkä taistelukuntoiset nuoret miehet. Onko heitä juuri näkynyt, näitä tyttöjä? Siis muualla kuin Ylen etukäteispropagandassa, jolla meitä valmisteltiin pakolaisvyöryyn?
Ja sitten ne naurettavat vertaukset, joita ns. suvaitsevaiset asiassa edelleen tekevät: Ottihan Ruotsikin vastaan sotalapsia Suomesta ja Suomi lähetti heidät sinne.
No niin otti ja niin lähetti. Mutta nuoret miehemme olivat samaan aikaan henkensä kaupalla rintamalla varmistamassa, että nämä lapset pääsevät aikanaan takaisin kotimaahansa.
Näin sen kuuluisi mennä nytkin, mutta ei. Meni juuri päinvastoin. Naiset ja lapset jäivät sodan jalkoihin ja nuoret miehet pakenivat tänne vailla tarkoitustakaan palata takaisin vaikka sota jo loppui.
Jussi Juhani