Donald Trump voitti vaalit ja hänestä tuli Yhdysvaltain presidentti. Jos eläisimme rehellisten toimijoiden maassa, suomalaisen eliitin ja median itsetutkiskelu alkaisi juuri nyt. Mutta ette tule näkemään sellaista ihmettä.

Olen elänyt jo aika vanhaksi, mutta vasta nyt vakuutuin lopullisesti, että olen tehnyt sen todella omituisessa maassa. Jos maa, missä asun ei olisi niin omituinen, ainakin sen media häpeäisi. Vetäytyisi nolona koloonsa miettimään miksi on ylipäätään olemassa: Onko tehtävänä oikeasti jakaa tietoa, vai ainoastaan tuputtaa yksijalkaista maailmankatsomustaan, vaikka kansan enemmistöllä toimii molemmat koivet. Mutta turha odottaa. Tämä maa on liian outo, että kukaan osaisi hävetä mitään.

Muistatteko uutisonnin Yhdysvaltain presidenttiehdokkaista viimeisen vuoden ajalta? Oliko pikkuisen vinoa?  Huomatkaa, että ”pikkuisen vinoa” on tässä yhteydessä äärimmäistä sarkasmia. Vino ei ole oikea ilmaisu lainkaan, ”röyhkeän puolueellinen” on. Muistatteko ne lukuisat ”puolueettomat” kommentaattorit, joita marssitettiin kehumaan Clintonin varmaa voittoa ja haukkumaan Trumpia? Jakakaa heille tuhkaa, että voivat ripotella päälleen. Tosin he eivät sitä tee, älkää edes toivoko.

Mitä me suomalaiset olemme tehneet, että ansaitsemme tämän aina uudelleen ja uudelleen? Olemmeko todella sellaista Jari Tervon esittämää roskasakkia, että meidän mieltämme pitää – ja saa – manipuloida jopa meille kuulumattomissa Atlantin takaisissa presidentin vaaleissa niin rujosti mitä tapahtui?

Prkl!

Pistää todella vihaksi, kun muistelen niitä valtamedian ”uutisia” vaalikamppailun etenemisestä. Että miten vitusti näissä sananvastuun medioissa erästä ehdokasta mollattiinkaan ja toista kehuttiin! Muistatteko KUMPAA mollasivat noin miljoonan palstametrin verran? Ettekö?  Minäpä kerron: Se dosenttien ja median valehtelijaksi, huijariksi, rasistiksi, naisten kourijaksi ja kaikin puolin kelvottomaksi haukkuma tyyppi on nyt maailman mahtavin mies. Aikooko joku pyytää anteeksi vihapuheitaan?  Eikö? No olipa yllätys.

No joo. Tiedän. Omituisten otusten maassa ei pyydetä koskaan anteeksi. Media ihan viimeiseksi – ja dosentit eivät edes helvetissä. Omituisessa maassa ollaan aina niin vitun oikeassa. Vaikka maailman kaikki muut seitsemän miljardia ihmistä olisi toista mieltä, niin kyllä suomalainen punavihreä eliitti tietää kuinka asioiden ainakin pitäisi olla.

Ja varsinkin se on dosenteilla (ja eräällä kirjailijalla) tiedossa, mikä on roskasakille parhaaksi – ja mitä heille kuuluu kertoa. Ylimielisyydessään he ovat varmoja, että rahvas kiihottuu liikaa, jos unelmahöttöpilven läpi pilkahtaa järjen, tasapuolisuuden ja totuuden aurinko. Siispä sumukone pärisee edelleen ja narreja raahataan selittämään musta valkeaksi jo tänään.

Olen lopen kyllästynyt. Elin jo ajan, jolloin koko mediakenttä ja poliitikot röyhkeästi valehtelivat suomalaisille neukkuonnelasta ja sosialismin tuomasta ikiauvosta. Kun se paljastui kuplaksi, jonka sisältä löytyi röykkiöittäin ruumiita ja pilalle turmeltu ihmismieli, kukaan ei katunut. Elin myös ajan, jolloin pankit pelastettiin ja kymmenet tuhannet yrittäjät uhrattiin. Ei edes kirkko tullut miljardeineen hätiin, vaikka sillä olisi ollut riittävästi hynää pelastaa joka ikinen velkavanki. Ketään ei sekään hävettänyt.

En enää olisi halunnut elää aikaa, jolloin tavallista suomalaista pidetään pilkkana niiden taholta, joihin kansa aiemmin luotti ja jopa ihaili. Aikaa, jolloin mollaamisesta, valehtelusta ja mielipideohjailusta on tullut eliitin hyve.

Edellisessä blogissani ”Tolkun tie” yhdyin yhteisnäkemykseen, jossa kehuttiin tolkun ihmisiä. Halusin itsekin olla sellainen: tolkku. Nyt alan jo hieman katua sitä. Ehkä on viisainta sittenkin olla pelkkä mulkku. Varmaan kaikkien pitäisi olla. Ihmisiä ja instituutioita tässä maassa kannattanee kohdella juuri niin kuin ne ansaitsevat. Yleistä mielipidettä jatkuvasti manipuloiva eliitti ei ansaitse kansalta tolkkumaista käytöstä, vaan yhtä mulkkumaisen.

Jussi Juhani

PS. Trumpin voitto oli ennakoitavissa seuraamalla some-maailmaa ja eräitä vaihtoehtoisia medioita, joiden nimeä en uskalla edes mainita, etten leimautuisi aivan hörhöksi.