Huvittaa tuo kokoomuslainen uho. Että hyvinkin topakkana ihan itse päättävät kenen kanssa tekevät yhteistyötä ja kenen ei. Jämäkkää. Että tekevät päätöksen pelkästään arvojensa perusteella. Eikun jämäköityy.
Simon Elo on heidän tuore löytönsä tällä rintamalla. Onnittelut tiukasta seulasta jäsenvalinnassa. Simonhan on tunnettu arvopohjamies. Siis jos ajattelee, että arvoillakin on jonkinlainen pohja, jota ei voi alittaa. Elo saavutti sen jo toimiessaan sinisten sukeltajien etujoukoissa.
Nyt Simon kaveeraa Jan Vapaavuoren ja muiden kypäräpappien kanssa. Vapaavuorihan naulasi oikein hirmuteesit töölöläiseen lehmukseen:
- Erityisesti kysymykset ihmisarvosta, ilmastosta ja Euroopasta jakavat kokoomuksen ja perussuomalaisten näkemyksiä niin vahvasti, ettei millekään rakenteelliselle yhteistyölle ole sijaa, ei edes oppositiossa.
Heeh…
Just. Jos jokin on maailmassa ihmisarvoa polkenut ja ilmastoa tuhonnut, niin juuri kokoomuslainen tapa ajatella ja toimia: Minä ja minun rahakukkaroni ensin, sitten maailman hätä, jos sittenkään.
Siinä aarniometsää kaatuu ja palmuöljy loiskuu, kun bisnesmiehet rahtaavat sitä margariinitehtaisiinsa entisen kissanrasvan korvikkeeksi. Sitten vain kylkeen joutsenmerkki. Se parantaa kivasti katetta.
Tunnistan tämän ajattelun, koska olen itsekin ahne riistäjä ja entinen vannoutunut kokoomuslainen. Kun nousin katuojasta ja aloin kasata hynää, pidin kokoomusta ainoana fiksujen yrittäjien puolueena. Kipitin vaalipäivinä nöyrästi uurnille puolustamaan kuviteltuja etujani.
Sitten tapasin ihan livenä pari puolueorganisaatiossa toimivaa aatetoveriani. Ja siihen se jäi, porvariuteni.
Taputtelivat olalle ja kehuivat, kuinka hienoa on, että olen päässyt pinnalle niinkin surkeista lähtökohdista. Juttelu jatkui, tietenkin, siihen malliin, että kenellä on paras auto ja eniten massia. Kun lopulta selvisi, että minulla, niin taputtelut loppuivat. Sitä paitsi olin kuulemma moukka.
Tajusin, että suurin osa kokoomuslaisista on luulottelijoita. Pintaliitäjiä. He ansaitsevat kuukaudessa pari tonnia enemmän kuin keskivertopulliainen ja sen perusteella kuvittelevat olevansa muita fiksumpia, sivistyneempiä ja kauniimpia. Eivät ole.
Jos ajaa Audilla ja osaa banaanin ja kondomin lisäksi vielä kolmannenkin sivistyssanan, se ei tee ihmisestä fiksua. Se on sisäelimellinen juttu, se fiksuus.
Sydän joko on, tai sitä ei ole. Ja siinä puolueessa se vaikuttaa olevan harvinainen elin. Sen olen oppinut. Sillä mikään arvopohja ei tee ihmisestä aidosti empaattista eikä lähimmäisenrakkaus kaipaa yliopistotutkintoja.
Oikeastaan aidolla empatialla ja arvopohjalla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Ensimmäinen on kuin sade. Jos sitä on, se lankeaa tasapuolisesti kaikkien päälle, myös persuoletettujen. Jälkimmäinen taas nykyisessä muodossaan erottaa ihmiset toisistaan. Kisa ylevimmästä arvopohjasta on prikulleen samaa kuin kisa paksuimmasta massista. Ehkä typerintä, mitä ihminen on ikinä keksinyt.
Jussi Juhani