Joillakin ihmisillä on aivojen koon ja kallon sisätilavuuden välillä paha epäsuhta. Aivot eivät yrityksestään huolimatta onnistu täyttämään niille varatusta tilasta kuin murto-osan. Niinpä kuuppa kumisee tyhjyyttään.

Ilmeisesti juuri tuosta kuminasta syntyy sellaisia oivalluksia kuin ”Lähdetään Leville juhlimaan, kun kerran kaikki muutkin ovat siellä koronaa paossa! ” tai ”Nyt eväät reppuun ja Nuuksioon! Siellä kokoontuu aivan upea nuotiopiiri. Ainakin sata FB-kaveria ilmoitti tulevansa.”

Ja niin sitä istutaan hyvin hoidetun lepikon laidassa kylkimyyryä kuin savusilakat ja yskitään että metsä raikaa. Oi sitä yhteisöllisyyden riemua, oi käsikynkkää ja kumbayaa.

Ja tuolla jo porhalletaan Uudenmaan synkimmältä korona-alueelta peräkanaa kiiltävillä Audeilla kohti pohjoisen neitseellisiä hiihtomaastoja. Kuin reippaat tuonelan sanansaattajat.

Letkeästi Levillä ja sillai... Kappas, johan se alkoi Oulallakin henki somasti vinkumaan.

Toki se vinkuu pian myös keskisemmässä Suomessa. Välillä tankataan ja kontaminoidaan kaikki, mihin käsi koskee. Pitserian hattunaulakosta ja tarjoilijan takamuksesta lähtien...

Normitartuttelun lomassa voi myös aivan hyvin käydä paikallisessa karaokessa luikauttamassa pari Kotiviiniä ja yhden Mombasan. Hyvästelee sitten lähtiessään kaikki ihailijat oikein halauksen kanssa.

Jo vaivaisessa kolmessa promillessa suomalaisesta tulee niin rohkea ja seurallinen, että se halaa jopa anoppiaan. Rauha hänen muistolleen.

Jos edes yhden kerran kuulisin kotiviinikailotusten menevän suurin piirtein nuotilleen, niin ehkä hyväksyisin siitä aiheutuvan tartuntavaaran, mutta kuolla nuotin vierestä laulamisen seurauksena...

Sarjassamme naapuruston kuuluisia viimeisiä sanoja: Se sanoi olevansa vain ohikulkumatkalla.

Että Sanna Marin, milloin ryhdyt sulkemaan maakuntarajoja? Hetikö, vai vasta sitten, kun Mombasa ja Kotiviini irtoavat enää pihisemällä?

Jussi Juhani