Vasta nyt, kun alan tulla vanhaksi, huomaan ahneuden, kunnianhimon, pyrkyryyden ja sopivasti annostellun aggression valtavan voiman. Ilman niitä olisimme puussa – ja osa meistä taitaa ollakin.

Mutta ensin motivointia, että jaksat lukea:

Tässä oudossa maassa monella riittää energiaa vain kadehtimiseen ja lottokupongin täyttämiseen. Kalvava kateus on energiaa tuhoava tunne, ja lottovoitto viheliäisin ja kunniattomin tapa vaurastua. Lottohaaveilijan ei tarvitse tehdä muuta, kuin makoilla sohvalla selällään. Hän on yhtä vätysmäinen kuin degeneroitunut perijänahjus, joka odottelee huuli pitkällä suvun rahamiehen kuukahtamista. Sitä lottovoittoa ei tule, ja suvun energinen päämies elää pitempään kuin se nahjus.

Nyt kun sain sinut kiukkuiseksi – sillä sinähän lottoat – perustelen alussa mainitsemieni halveksittujen tunteiden, ahneuden, kunnianhimon ja aggression tärkeyden.

*   *   *

Olin nuorempana transkendenttisen meditaation yleisöluennolla. Meitä houkuteltiin mietiskelijöiksi esittelemällä vakuuttavia tutkimustuloksia: Aivojen ne-ja-ne -aallot lisääntyvät ja nuo-ja-nuo vähentyvät, stressinsietokyky kasvaa, mielenrauha ja leppoisuus lisääntyvät, jne.

Sitten esittelijä näytti kalvon, jossa todistettiin, että myös ahneus, yrittäminen ja pyrkyryys vähenevät. Takarivistä pomppasi nuori nainen pystyyn: ”Siis onko tuo totta?!” Meditaatiohemmo vakuutti innoissaan, että totta on. Nainen nappasi käsilaukkunsa ja lähti kohti ulko-ovea. ”Noiden vähenemistä tämä kansa ihan vähiten kaipaa. Hyvästi!” hän paiskasi oven mennessään.

Elin siihen aikaan työttömyyskorvauksella. Ihmettelin mikä tuossa muka oli niin väärin, että kannatti ovia paiskoa. Nyt tiedän. Olen harjoittanut transkendenttistä mietiskelyäkin, mutta kieltäytynyt vähentämästä yritteliäisyyttäni ja pyrkyryyttäni. Siksi olen nyt hyvin toimeentuleva mietiskelijä, muuten olisin pelkkä mietiskelijä.

Ihminen ja yhteiskunta tarvitsevat energiaa mennäkseen eteenpäin; aivan samalla tavoin kuin mikä tahansa liikkumaan pyrkivä asia: Lintu lentääkseen, hirvi juostakseen, jalkapallo pyöriäkseen. Potkua tarvitaan. Ilman energiaa mikään ei liiku. Ahneus, kunnianhimo ja pyrkyryys – ja vihakin – ovat energiaa, kateus ja itsesääli ovat sen sihahtamista ihmisestä ulos. Tyhjentynyttä jalkapalloa ei saisi pyörimään edes ystäväni Atik Ismail.

Olen oman elämäni laboratorio. Vielä muutamia vuosia siten, kun energiaakin oli mietiskelyn lisäksi, asioita tapahtui. Sain kaiken rullaamaan. Jos homma ei liikkunut kertapotkulla, runnoin sen liikkeelle. Kunnianhimoni, ahneuteni ja pyrkyryyteni – ja hallittu vittuuntuminen – olivat energiajuomiani.

Mutta kun ikää on tullut, tunteiden tuoma energia näköjään vähenee samassa suhteessa kuin mielentyyneys lisääntyy. Huomaan kallistuvani yhä enemmän flegmaattiseen kyynisyyteen: Kaikki muu on turhaa, paitsi tanssi. Muka. Jos kaikki vain tanssisivat tai hoitaisivat puutarhaansa, sivilisaatio romahtaisi.

Donald Trump sanoi kerran: Kaikki, aivan kaikki, on kiinni energiasta.

Uskokaa tai älkää, mutta tuo on Einstein-tason viisaus. Juuri noin se on. Saadakseen jotakin aikaiseksi ihmisellä on oltava energiaa. Ja saatte olla aivan varmoja, ettei se energia kumpua kateudesta, itsensä vähättelystä, kyynisyydestä, pelosta, arkailusta, laiskottelusta ja kaiken vastustamisesta. Nuo ovat tunteita ja tiloja, jotka vähentävät energiaa.

Entäpä, jos teitä suomeksi sanottuna enimmäkseen vain vituttaa?

Olkaa kiitollisia! Se on upean energinen tunne. Vihasta ja katkeruudesta voi hyvinkin kummuta uskomaton määrä energiaa: Minä näytän teille pässit! Ette arvostaneet minua, mutta odottakaahan kun… Veikkasitte väärää hevosta pellet! jne…

Vaikka nuo tunteet mielletään negatiivisiksi, ne tuottavat usein positiivisen tuloksen. Niissä on pelottavan vahva energinen lataus, joten ne on kanavoitava oikein: omaksi ja lähimmäisensä hyväksi. Väärin suuntautuessaan ne ovat kuin holtiton ilotulitusraketti, jota karkuun kaikki joutuvat juoksemaan. Hallittuna kiukkuruudin työntövoima lennättää taivaalle niin säkenöivän väriloiston, että katsojat mykistyvät.

Muodikkaissa tuontisanastoissa on ponnettomia ja velttoja energiaa kuvaavia sanoja. Esimerkiksi ”voimaantuminen”. Se kuvaa puolivillaista haahuilua jonkin trendiharrastuksen parissa. Hieman kuin jos ruuti olisi korvattu paineilmalla. Se vain tussahtaa lupsakasti. Todellinen työntövoima puuttuu.

Suomalaisessa termistössä on paljon parempia ilmaisuja: Sisuuntuminen, tai vielä vahvempi: vittuuntuminen. Älkää voimaantuko, vittuuntukaa!

Älkääkä siis pelätkö kielteisiä tunteita. Ne ovat kosmoksen lahjoittamia ruutipanoksia, joilla kykynne ja mahdollisuutenne pamautetaan näkyviksi. Mutta pitäkää huoli, että pamaus on hallittu.

Ja mikäli haluatte rikastua, teillä täytyy olla ahneutta. Se on jalo tunne. Ilman ahneutta ne, jotka sitä puheissaan inhoavat, eivät olisi pitämässä puheitaan hyvin puettuina ja vatsat täynnä. Joidenkin ahneus on pukenut ja ruokkinut heidätkin.

En usko, että ilman vahvaa ja energistä tunnetta ihminen saa aikaiseksi juuri muuta kuin jalanjälkiä. Monet keskittyvät koko elämänsä vain niiden tuottamiseen. Tallustavat rinkiä itsesäälinsä ympärillä. Sen sijaan, että asettaisivat kunnianhimoisen päämäärän, purisivat hampaat yhteen, sihahtaisivat pari vittusaatanaa – ja lähtisivät matkalleen.

Se esittelytilaisuudesta poistunut nainen oli viisas: Ilman joidenkin ahneutta, pyrkyryyttä ja yritteliäisyyttä kenelläkään ei olisi aikaa mietiskellä. Aika menisi banaanien etsiskelyyn.

Nimimerkki: Lempeästi vittuuntunut

Jussi Juhani