No niin Sanna Marin... Käärikää hihoja vielä hieman ylemmäksi.
Koulut ovat nyt kiinni ja Uusimaa samoin. Pian alkavat olla myös ravintolat ja kuppilat. Vain ruokahuolto, logistiikka, terveydenhuolto ja muu välttämätön toimii. Oikein.
Nyt siirrymme seuraavaan vaiheeseen: lopetamme kaikenlaisen epäröinnin, kitinän ja pelkuruuden.
Me suomalaiset emme ainoastaan hidasta koronan leviämistä tässä maassa, me pysäytämme sen!
Vain sen on oltava hallituksen – ja meidän kaikkien - tavoitteena. Jos muut eivät uskalla lähteä todelliseen sotaan tuota näkymätöntä pirulaista vastaan, me uskallamme. Eikö niin?
Norjalaisilla on sama tavoite. He sanovat tukahduttavansa viruksen maassaan. Uskon, että he pystyvät siihen, ja me pystymme myös.
Ruotsalaisista en tiedä, he leijailevat nykyisin kaikissa asioissa niin ohuessa yläpilvessä, että välillä epäilen heidän tuhoavan maansa tahallaan. Jonkinlaista romanttis-humanistista masokismia, tai jotain.
Miten viruksen pysäyttäminen tapahtuu?
Ihan ensiksi meidän on lakattava hokemasta, että vain hidastamme sen kulkua. Se on liian veltto tavoite kansakunnalle, joka on selvinnyt nälkävuosista ja talvisodasta. Meillä on tahtoa ja kykyä enempään.
Me kaikki, jotka elämme näiden rajojen sisällä, seisomme yhdessä tämän ahdingon edessä, emmekä antaudu. Se on velvollisuutemme – ja se on myös huikea haaste. Olla maa, joka ei alistunut.
Pidetään huolta siitä, että yrityksemme selviävät. Että samat työpaikat ovat olemassa vielä taistelun jälkeenkin. Että jokaisella on paikka, mihin palata. Ja siitä pitää olla varmuus.
Mahdollisimman moni altistunut – mieluummin kaikki – pitää testata. Positiiviset löydökset heti tiukkaan karanteeriin. Taudistaan tietämättömät tai välinpitämättömät supertartuttajat saadaan tällä kuriin.
Suomalaiset tehtaat valmistamaan kolmessa vuorossa hengityssuojaimia, suojavarusteita, pleksilaseja, käsidesiä, hengityskoneita ja viruksen pikatestejä. Vessapaperiahan ne jo tekevätkin.
Kolmas sektori ja lukioikäiset kantamaan ruokaa ikäihmisille ja huolehtimaan vanhuksista, lapsista ja toistaitoisista. Jokainen katsokoon naapurinsa perään, että hänellä on kaikki hyvin. Mikäli ei ole, jeesataan.
Ja annetaan hoitohenkilökunnalle, viranomaisille ja myös huoltovarmuutta ylläpitäville persvakomiehille kaikki se arvostus ja tuki, jonka he tässä tilanteessa – ja aina - ansaitsevat.
Ja lopetetaan pelleily. Tarkoitan uhkarohkeita kokoontumisia, hamstraamista ja viruksen levittämistä ympäri maata omalla itsekkäällä toiminnalla.
Nyt on aikuisen ajattelun aika. Tolkunhetki. Olen ilokseni huomannut, että näin myös jo tapahtuu. Naurettavat kahtiajaot ovat väistyneet, eikä kukaan rieku toisen vakaumuksen tai poliittisten mielipiteiden vuoksi. Kiitos siitä silakat, fasistit, uskovaiset, ateistit ja muut.
Me voitamme. Peskää kätenne, pyyhkikää kyynelenne ja takamuksenne. Hymyilkää!
On kevät. Linnut ovat jo tulossa ja kukat puhkeavat pian. Avatkaa ikkuna. Aurinko lämmittää ja taivas on entisellä paikallaan. Ja miten sininen se onkaan! Anteeksi vain, mutta oikeastaan me tarvitsimme tätä. Että aikuistuisimme. Että näkisimme selvemmin sen, mikä on oikeasti totta ja tärkeää.
Jussi Juhani