Suomalainen media saa aivan huoletta mellastaa juuri niin kuin se haluaa, kritiikkiä, saati vastuuta, ei juuri ole.  Toimittajien keskinäinen solidaarisuus pitää yllä yksisilmäisyyttä ja –tuumaisuutta ja suojelee ammattikuntaa itseään huonolta julkisuudelta.  Milloin viimeksi olette kuulleet median joutuneen oikeasti vastuuseen ylilyönneistään tai vaikkapa perusteettomasta yksilöön kohdistuvasta kiusaamisesta ja halventamisesta? Joo, ei sellaista ole tapahtunut, eikä tapahdu, ellei maahan saada edes jonkinlaista vastavoimaa median ylivallalle.

Julkisen sanan neuvosto on vitsi. Huono vitsi. Sen puheenjohtaja, Risto Uimonen ei ole vitsi, vaan pelle. Julkisuushakuinen tosikkopelle, joka mielipiteillään edustaa juuri sitä kritiikitöntä mediakulttuuria.  Julkisen sanan neuvoston langettavat päätökset, jos sellainen aikaan saadaan, kohdistuvat juttuihin, joilla ei ole ollut yleisen mielipiteen muodostuksen tai oikeustajun kannalta mitään merkitystä.   JSN, niin kuin tuo kilteistä sedistä ja tädeistä koostuva tonttukerho nimensä lyhentää, ei koskaan ole ottanut kantaa mihinkään median yleistä kulttuuria rapauttavaan vaikutukseen tai yksittäiseen juttuun. Ja jos ottaisikin, niin se olisi kuin hajuton ja äänetön pieru syystuulessa: ei mitään vaikutusta mihinkään.

Julkisen sanan neuvoston ainoa olemassa olon peruste on, että sen varjolla uskotellaan median olevan edes jonkinmoisessa kontrollissa. Se on siis median itsensä ylläpitämä valhe median itsekontrollista.  Pahimmissa ylilyöntitapauksissa, silloin kun jonkun toimittajan omatunnon rippeet edes hieman kolkuttavat, innokkaasti esitellään juuri tätä JSN:n tehtävää pyhänä itsekontrollielimenä.  Hieman sama kuin jos ylinopeutta säännöllisesti ajava esittelisi tutkanpaljastintaan esimerkkinä lainkuuliaisuudestaan.

Jos Julkisen sanan neuvosto lakkaisi tänään olemasta, niin ei huomenna eikä ensi vuonna tapahtuisi median sisällössä mitään muutosta. Ne uutiset ja otsikot jatkaisivat elämistään, jotka tuottavat mediataloille parhaiten rahaa. Ne piilomainonnan räikeät muodot, jotka nytkin jo rehottavat, rehottaisivat edelleen. Säännöllisin väliajoin joku onneton puolijulkkis tai pikkupoliitikko joutuisi tekoonsa suhteutettuna kohtuuttomaan ryöpytykseen ja sama määrä ihmisiä tulisi julkisesti häväistyiksi kuin tänäänkin.  Jos tämä median lynkkaamaksi joutunut onneton tekisi sitten vaikka itsemurhan (niin kuin silloin tällöin tapahtuu), niin siitä saisi vain uuden lööpin.  Se on nykymedian armoton laki: ruoki kansalaisten alhaisimpia tuntoja ja mielistele irtonumeron ostajapölvästiä  tai et elä.  Mattinykäs-jounalismi ei katoa minnekään oli JSN:a tai ei.  Ihmiset haluavat olla tohkeissaan ja kokea suuria tunteita TOISTEN kustannuksella.  Lisäksi ihmiset ovat tirkistelijöitä, hameen alle vilkuilijoita, makuuhuonebongareita ja näitä tarpeita nykymedia ruokkii.

Kun nykymaailmassa kansan viihdyttämiseksi ei sentään voi käyttää oikeita uhreja ja oikeita leijonia, niin kuin Rooman areenoilla, käytetään mediassa niitä onnettomia, joita kiinni saadaan. Ja leijonien tilalla raatelijana on ammattikunnista ehkä moraalittomin: sensaatiohakuiset toimittajat. He mellastavat vapaasti ilman pelkoa minkäänlaisista seuraamuksista.  JSN:n naurettavilla langettavilla päätöksillä mikään ei muutu, eikä sellainen ole tarkoituskaan. JSN on se sumuverho, jolla paskajournalismi legitimoidaan.

JSN:n langettavia päätöksiä tippuu, jos on tippuakseen, sattumageneraattorin arpomana milloin millekin jutulle, ilman todellista suuntaa ja logikkaa.  Suuret mediatalot lähinnä hymähtävät niille, mutta Uimonen tuntee itsensä tärkeäksi. Viimeisin esimerkki Julkisen sanan neuvoston surullisen mitättömästä vaikutusvallasta oli maan suurimman mediakonsernin suhtautuminen Uimosen poppooseen: JSN antoi langettavan päätöksen Gloria-lehdelle, tuolle pelkästään piilomainontaan perustuvalle unelmahöttö- lifestyle-kiiltokuvaläpyskälle. Sanoma Magazines Finlandin toimitusjohtaja  Clarisse Berggårdh myöntää JSN:n päätöksen oikeaksi pieneltä osin, mutta  hän ei usko, että JSN:n päätös tulee muuttamaan journalismia  "Teemme lehtiä siten kuin lukija haluaa", hän sanoo.

Pitääkö maan suurimman mediakonsernin toimitusjohtajan lause suomentaa JSN:lle?  No tässä se tulee. Clarisse Berggårdh sanoi tosiasiassa:  ”Päättäkää te siellä JSN:ssä ihan mitä haluatte, me pyyhkäisemme niillä sepustuksilla hanuria ja julkaisemme mitä kansa haluaa. Siis skeidaa.”