Olen jotenkin niin kieroutunut luonne, että uutinen Tomi Metsäkedon käräjillä saamasta metoo-voitosta sai melkein hykertelemään. Oikeus voitti. Ja se alkaa olla harvinaista. Toki hovioikeus vielä kumonnee Metsäketoa parjanneiden naisten sakkotuomiot liian ankarina, koska... niin, koska jotain.
En hykertele siksi, että väheksyisin metoo-kampanjaa. Se on kyllä osoittanut tarpeellisuutensa ja putsaa paskat uunista. Tasa-arvon edistämisen ja rakenteisiin piilotetun sovinismin paljastumisen kannalta se on parasta mitä aikoihin on tapahtunut.
Vaikka feministien ansiosta onkin toki jo yleisesti tiedossa, että me kaikki miehet olemme sikoja, niin metoo-kampanja on kaivanut esille ne tosiotukset. Ne, jotka meidän pikkupossujenkin mielestä ovat vähintään teuraskokoisia. Siksi on oikein, että heidät vuorollaan kaltataan (kalttauksessa ruhosta poistetaan karvat, toim. huom). Vain ääliö ryhtyisi puolustamaan Harvey Weinsteinin kaltaisia vastenmielisiä vallanväärinkäyttäjiä.
Mutta tiedättehän, lapsi ja pesuvesi… Se suomalainen tapa pestä pyykkiä.
Metsäkedon tapaus oli somehysterian tyypillinen ilmenemismuoto. Joku ”vastuullisen” median vakavasti otettu toimija vihjaisi jotakin, ja siinä oli somekansalle avoin valtakirja: Kun kerran tämä arvostettu julkaisu kirjoittaa näin, niin sen on pakko olla totta.
Niinpä sinulla, suurella somepersoonalla, on oikeus kirjoittaa kohteesta mitä paskaa vain mieleen juolahtaa. Ja sitä juolahtaa. Median maalittamilla hirviöillä kun ei ole lainsuojaa. Lopulta teksteissä Metsäkedosta tuli peräti raiskaaja, vaikka ainuttakaan rikosoikeudellista syytettä edes seksuaalisesta häirinnästä ei ole nostettu.
Maria Veitola ei ainakaan helpottanut Metsäkedon ahdinkoa ryhtymällä ihan itse keksimäänsä lisävainoon kehottamalla ihmisiä paljastamaan Metsäkedosta kuulemiansa juoruja. Että sellaista tutkivaa journalismia.
Sivujuonteena Veitolan uhrautuvasta journalistisesta uteliaisuudesta Maikkari sai Julkisen sanan neuvostolta huomautuksen. Toki myös Seiska sai samalta puulaakilta, samaan aiheeseen liittyen, peräti JSN:n langettavan tuomion, mutta… Kustantajana ja monen julkaisun avustajana kiemurtelen hieman tässä kohtaa, mutta mutta..
Tuota… ottaako joku oikeasti ihan vakavissaan JSN:n päätökset? Siis tarkoitan teitä kansalaisia. Mihin te uskotte niiden vaikuttavan? Ettette mihinkään? No, eipä ollut yllätys. En usko minäkään, en ole aikoihin enää uskonut. Eikä tietenkään usko mediat itsekään, kunhan puhuvat. Se on vain peliä, jota täytyy pelata, että harha medioiden pyhästä vastuullisuudesta säilyisi.
Mutta kaikilla valheilla on aina tehtävänsä. Jopa tärkeä. Niin tuollakin. Ihmiset tarvitsevat sellaisia. Muuten ulkoapäin opetettu maailmankuva kilisisi pirstaleina jalkojen juureen. Meikä kulkee jo sirpaleiden seassa, eikä sekään ole mukavaa. Totuus ei yleensä vapauta, vaan jättää sinut yksin.
Toivottavasti Metsäketo ymmärtää nyt vaatia hänet aiheettomasti tuotannoistaan pois potkineet tahot käräjille ansionmenetyksistään.
Myönnän: En tunne Metsäketoa henkilökohtaisesti, enkä siis tiedä hänen sikamaisuutensa todellista astetta, mutta muistutan: vaikka me kaikki miehet olemmekin sikoja, niin häneen kohdistunut someajojahti oli osoitus, että samoja otuksia löytyy myös naissukupuolesta.
Mitä tästä opimme? Emme mitään.
Jussi Juhani