No nyt meidät yllätti vähintään ruton veroinen riesa. Gauheeta! Ai että sellaiseksi on maa mennyt. Minut yllätettiin housut kintuissa tällä tiedolla kansakunnan tilasta.

Tarkoitan yllättäen paljastunutta seksuaalisen häirinnän määrää. Media pursuaa sitä. On ollut lääppijä-kampanjaa, mielenilmausta Narinkka-torilla, ja sata muuta tuohtumusta.

Ja pahemmaksi vain menee. Myös miehet yltyvät kertomaan hätkähdyttäviä juttuja naikkosten lähentelyistä ja jopa – uskallanko sanoakaan – miespyllyn puristeluista. Hirveetä.  Varsinainen jymy-yllätys oli, kun Tuomas Enbuske paljasti jutussaan feministienkin ahdistelevan miehiä.

Siis täh?

Nuo ihmiskunnan pelastajat, kehityksessä tuhat vuotta muita edellä kulkevat moraalikyborgit. Että hekin ahdistelevat! Nyt meni samantien luotto kaikkiin aiemmin kunnioittamiini auktoriteetteihin. Pistää epäilemään jopa Neitsyt Marian neitseyttä tuollainen.

Olivat vonganneet Tuomakselta munaa. Hävytöntä! Tuomas oli nipin napin pelastunut, kun oli vaivautuneen kohteliaasti kieltäytynyt kunniasta. Kukapa mies sitä nyt noin vain panohommiin…

Moraali on luhistunut. Pervous on laskeutunut päällemme tuhkasateen tavoin.

Naurettavaa.

Koko keskustelu on enimmäkseen niin tekopyhää, että jos olisin uskovainen, pyytäisin Belsebuubilta peniksen muotoisten tulikivien kuuroa jeesustelijoiden niskaan. Tuollaista kaksinaismoralistista skeidaa olen lukenut edellisen kerran 60-luvulla körttiläisten lehdestä. Siinä kerrottiin riettauden synnin kulkevan ympäri maakuntaa kuin kiljuva jalopeura. Naapurin Renki-Paavokin säikähti juttua niin, ettei koskenut talon piikaan moneen tuntiin.

Menneisyys palasi. Käyttää vain uudissanoja. Nyt aikuiset ihmiset valittavat, kun joku on nähnyt heidät seksiobjekteina. Onpa hirveä kohtalo.

Jos jätetään pois alaikäisiin kohdistuva ahdistelu (joka on tietenkin iljettävää) ja muu selkeästi rikoksen tunnusmerkit täyttävä, niin mitä jää jäljelle: Aikuisten ihmisten toisiinsa kohdistuneet kömpelöt iskuyritykset. Eikö sellaiset kuulu elämään? Jos niitä ei ilmenisi, niin miten ihmeessä me löytäisimme halukkaan parittelukumppanin? Randomina tekstiviesteilläkö? Huhuilemalla?

Löytääkseni jonkun, joka haluaa säpinää juuri minun kanssani, minun on todennäköisesti lähestyttävä ensin useita, jotka eivät halua. Eikö se ole luonnollista? Ja minun tapauksessani esitestattujen määrä nousisi taivaisiin ennen kuin joku suostuisi edes kädestä pitämään. (Toki ei tarvitse testata, koska vaimo pitää kätösestäni ihan pelkästä tottumuksesta, mutta JOS tarvitsisi…)

Mitä te oikein haluatte? Tiukemmin säänneltyä parinmuodostuspolitiikkaa? Ylärajaa testosteronille? Väärään ihmiseen ihastumisen kieltoa? Seisokkivaroitinta, joka piippaa aina kun kulma on yli 25 astetta?

Entä estetäänkö rumilta kauniiden ihmisten katselu? Miten? Kielletäänkö avarien kaula-aukkojen tuijotus vai niiden pitäminen? Tehdäänkö pykälä, joka velvoittaa yli nelikymppiset kääntämään pään sivulle, jos vastaan tulee minihame? Kielletäänkö blondivitsit? Entä seksifantasiat naapurin muijasta?

Vai mennäänkö suorinta tietä: Omaksutaan kerralla vieraaksemme tulleilta maahanmuuttajilta heidän ylivertainen seksuaalinen kulttuurinsa. Loppuu tissien tuijottelu ja minihameen perään viheltely. Loppuu, kun niitä ei näy. Egyptissä ja Iranissa on käynyt juuri niin. Ennen naiset kulkivat siellä seksikkäinä minihameissa ja korkokengissä, meikattuina ja avoimissa kaula-aukoissa. Katsokaa vaikka vanhoja valokuvia ja videoklippejä, ellette usko.

Sitten tuli islamilainen seksuaalikulttuuri ja naisten motkotus häirinnästä loppui laakista. Naiset kun ei pääse enää kotoaan häirittäväksi kuin kaapuun puettuina saattajan kanssa. En tiedä sikäläisten urosten kohtaloa, mutta oletan, että miesten keskinäinen häirintä lienee aika vähäistä. Siitä kun tipahtaa pää. Ja päättömänä on hankala häiritä ketään.

*   *   *

Olkaapa rehellisiä sen häirintänne kanssa. Eikö se mene enimmäkseen niin, että jos VÄÄRÄ ihminen, ruma ja vastenmielinen, pyrkii lähentelemään tai vihjailemaan, niin vain se on häirintää.

Jos asialla on miellyttävä, juuri omaan makuun sopiva, jopa toivottu tyyppi, niin ei se nyt kovin pahalta tunnu pikku sipaisu olkapäästä, eihän? Sitä kuuntelee tuhman vitsinkin ihan loukkaantumatta, jos oikea ihminen sen esittää.

Mutta mistä tietää ennen varovaista lähestymisyritystä, ettei itse ole se oikea ihminen? Jokainen nimittäin toivoo olevansa viehättävä ja haluttava. Rumatkin. Ja suurin osa suomalaisista on hyvin kömpelöitä noissa jutuissa. Ujoja tumpeloita suorastaan. Se takapuolen taputtaja saattaa olla pakit saatuaan teostaan nolompana kuin taputettu. Yleensä uskoo, kun saa näpeilleen.

Ymmärrän tismalleen, että lähentelyssä pätee sääntö: EI on aina EI. Sitä pitää jokaisen kunnioittaa, se on selvä. Mutta kyllä sitä ”eitä” edeltää aina se lähentely, tai ainakin sellaiseksi tulkittu selvä aikomus. Muuten asiassa ei ole järkeä. Vai aikooko joku kulkea hokien eitä koko ajan kaiken varalta?

Vihjailevat katseet,  niljakkaat hipelöinnit ja takamuksen tuijotus ovat toki inhottavalta tuntuvia juttuja – jos suorittaja on väärä. Mutta ärsyttäviä asioita on maailma täynnä: Valkosipulin löyhkä, munkkipossun maiskutus, kadulle räkiminen, kännykkään pölöttäminen, silmille yskiminen, nenän kaivaminen, mukasalapierut… onhan noita. Jos jokaisesta asiasta ”pöyristyy” ja häiriintyy, ei muuta jouda tekemäänkään. Sellaista sanotaan niuhottamiseksi.

*   *   *

Luin juuri tutkimuksen, jossa todettiin hälyttävä tulos: Seksikertojen (yhdyntöjen) määrä on parisuhteissa tippunut puoleen muutamassa vuosikymmenessä. Peitto heiluu enää kerran viikossa.

Se on naurettava määrä! Nolo kansallinen selibaatti. Hieman kuin puoli kilometriä Cooperin testissä. Pelkkä lönköttelytulos.

Minun sukupolveni ei ole koskaan ollut niin voipunutta, että harrastaisi seksiä vain saman verran kuin uskovaiset kirkossa käyntejään. Että vain kerran viikossa, nuoret ihmiset… voi hyvä tavaton.

Hyvää tekevä himo on siis hälyttävästi hiipumassa. Se on ainutlaatuista maan historiassa. Syyksi tarjotaan stressiä, kiirettä ja Facebookia. Niinköhän?

Aavistelen ihan muuta syyksi tuohon nykypolven seksirajoitteisuuteen. Jos tätä menoa jatkuu, niin kukaan ei kohta uskalla ehdottaa seksiä edes hääyönään. Ei rohkene ottaa syyteriskiä oman puolisonsa seksuaalisesta häirinnästä. On noloa, jos tutkintapyynnössä lukee: Kokeillut ilman lupaa puolisonsa takamusta.

Jussi Juhani