Olen menettämässä toivoni suomalaisen keskustelukulttuurin suhteen.
Jos edes presidentti ei ymmärrä siihen liittyvien käsitteiden eroa, tämä ei voi lopulta johtaa muuhun kuin jonkinlaiseen kansalliseen nujakkaan - joka tosin on jo käynnissä, mutta toistaiseksi vain verbaalisesti.
Tasavallan presidentin kyselytunnilla Sauli Niinistö panee toivonsa tolkun ja maltin ihmisiin, mutta sotkee ymmärtämättömyyttään nämä kaksi ryhmää:
”Toivoisin, että se porukka, mitä minä kutsun tolkun ja maltin ihmisiksi nostaisi tolkun ja maltin kapinan."
Arvostan Niinistöä historiamme ehkä parhaimpana presidenttinä, mutta tässä joudun opastamaan häntä: maltti ja tolkku ovat aivan eri asioita.
Ihminen voi olla hyvinkin maltillinen olematta tolkuissaan. Kun hymyn kuorruttamalla tyynellä äänellä kerrotaan kansalaisille, että ”kehitysmaista tänne saapuneet tuhannet nuoret miehet ovat vastaus erityisosaajapulaamme”, niin kyse on juuri tästä.
Jos joku vastaa edelliseen, että ”no ei vittu ole”, tämän sanoja on kyllä tolkuissaan, mutta ei kovin maltillinen. Silti vain jälkimmäistä kannattaa kuunnella.
Juuri liian maltillista keskustelukulttuuria meidän tulisi kaikin keinoin välttää. Maltti on kiertoilmaisu sille, että annetaan valheen muhia rauhassa. Kukaan ei ärähdä, vaikka kaikki näkevät fuulan.
Olen jo vanha ukko. Minut on kasvatettu juuri tuohon kulttuuriin: valheen peittämiseen maltilla. Mitä suurempi valhe, sen maltillisempia piti olla. Sitä vaativat meiltä kaikki. Varsinkin poliitikot ja media.
Minulle valehdeltiin koko nuoruuteni ja parhaat miehuusvuoteni, että naapurissa asuu onnellinen, rauhaa rakastava ja edistyksellinen kulttuuri. Ja että sitä meidän on kunnioitettava ja sen ideologiaa palvottava. Sen valheen nimissä Ylellä helskyi illasta toiseen Agit Propin puistattavat värssyt.
Tieto miljoonista ruumiista, mittaamattomista kärsimyksistä ja karmeista ympäristötuhoista tuli vasta myöhemmin ja yllätti meidät. Tosin osa ei suostu uskomaan niihin vieläkään, niin vahva on yleisesti hyväksytyn valheen voima.
Te nuoremmat ette sitä aikaa onneksi muista, mutta kerron teille, että tietyissä asioissa nykymedian ja poliitikkojen vaatimukset kivapuheen puolesta ovat vain jatkumoa silloiselle agitprop-helskytykselle. Siis inhottavien tosiasioiden kuorruttamista kauniilla valheilla. Te ette vain sitä hoksaa. Se toimii juuri niin. Ettei hoksaa.
Ja nyt Niinistö haksahtaa haikailemaan tuollaista.
Tolkku ei perhana vieköön tarkoita muniinsa mutisemista yleisesti hyväksyttyjen valheiden edessä. Se tarkoittaa JÄRKIPUHETTA. Ja tarvittaessa äänekästä. Jopa huutamista. Kiltti läyryäminen kaikkien mieliksi on matelemista eikä auta ketään. Jos kansakunta kulkee kohti avantoa, niin kyllä rannalta on lupa karjaista, että älkää nyt ääliöt ainakaan sinne menkö!
Olla tolkuissaan = olla tollissaan = olla järjissään = ajatella omilla aivoillaan.
Äänensävyä se ei tarkoita.
Jussi Juhani