Koska näköjään on aivan sopivaa ja jopa arvostettua haukkua suomalaisia (tapaus Tervo), niin yhdyn kuoroon. Olemme nolo kansa. Tai oikeastaan te olette. Tarkemmin juuri sinä. Itse en kantele lautasia ABC-asemilla ruokailuni jälkeen. Olen sitä mieltä, että jos olen maksanut riistohinnan mauttomasta pöperöstä, niin palvelun alhaisin minimitaso on se, että kuppilan henkilökunta siivoaa pöytäni.

Otapa joskus aivot käyttöösi. Ne sijaitsevat yleensä kallon luukuoren sisällä, eivät housunkaulukseen valahtaneessa selkäydinkanavassa. Katso sitten itseäsi tuossa edellä mainitsemassani tilanteessa ko. huoltamon ikkunaheijasteesta:

Olet juuri syönyt tusinasapuskan huoltoaseman vetoisessa kuppilassa ja kannat ylpeänä ruokailuvälineitä hyllykköön. Siihen on käskevästi kirjoitettu: Palauttakaa astiat tähän, kiitos! Katso ilmettäsi. Kuka tahansa amatööripsykologi pystyy lukemaan niiltä mielistelevän ruikutuksen: Äiti, enkö olekin kiltti, enkö olekin?

Joo. Tosi kiltti – ja aika tyhmä. Ja nolo. Mene tuulikaappiin ja pohdi mitä juuri teit.

Ensiksi: Kyseinen ketju valtasi suurella rahalla röyhkeästi juuri ne paikat teiden varsilta, joissa huomasi entisillä yksityisyrittäjillä kaupan käyvän parhaiten. Tonttikaupat mahdollistuivat oudon ”annetaan-aina-suurimmalle-parhaat-paikat” -kunnallispolitiikan perusteella. Sitä sanotaan… no, mietti itse.

Toiseksi: Eikö mielestäsi nuoret ja työttömät tarvitsekaan töitä? Vielä eilen olit toista mieltä. Jättäisikö huoltamokuppilan pitäjä muka pöydät epäsiisteiksi, jos sinä et ryhtyisi nöyräksi pikkuapulaiseksi? Eikö hän olisi pakotettu palkkaamaan ihmisen tai pari huolehtimaan hommasta, jonka sinä ja kaverisi sisäistä äitiänne miellyttääksenne juuri teitte.

Kolmanneksi: Mieti mitä tarkoittaa palvelu. Saitko sitä juuri äsken? Älä mutise. Lautasten kantamisella vaihdoit osia. Sinä joka tulit palveltavaksi, jouduit itse palvelijaksi. Oliko se seisovan pöydän ruokakökkö, jonka lapoit lautasellesi, todella niin hyvää? Että ihan halusit kiitokseksi ilahduttaa SOK-konsernin toimitusjohtajaa olemalla hetken hänen renkinsä?

Toinen case (ehkä vielä nolompi):

Menet Ikeaan. Et ehkä pue Peppi Pitkätossu –peruukkia päähäsi, niin kuin sadat sinuakin nolommat tekivät Vantaan Ikean avajaisissa, mutta muuten outoilet kyllä. Sinua ei tippaakaan kiinnosta missä vinkuintiassa ja miten surkeilla työehdoilla ne roinat on valmistettu. Sinua kiinnostaa vaan hinta – joka todellisuudessa lähentelee ryöväystä. Kun nimittäin kasaat kotona sen epämääräisen, kaksi vuotta naftaliinille haisevan hökötyksen, niin hintoihinsa tulee.

Jos joku suomalainen on kasannut sellaisen valmiiksi ja myy sitä suomalaisessa kaupassa ilman ilmaista Peppi-peruukkia, et osta. Et, koska et ITSE halua maksaa suomalaiselle työntekijälle sitä palkkaa, jota kyllä suureen ääneen vaadit hänelle liittosi kautta.

Katso itseäsi Ikean ikkunaheijasteesta:

Nyt äänessä on järkevä sisäinen isäsi. Se sanoo: Lapseni, tiesin aina, että sinusta kasvaa tekopyhä pelle, ja siksi olen kääntyillyt hautakumpuni kompostiksi.

Jussi Juhani