Heti alkuun (ettette ala nimittelemään): Olen uskonnoton. Pidän joka ikistä uskontoa lapsellisen ja pelokkaan mielikuvituksen tuotoksena ja sellaisten kannattajia henkisesti keskenkasvuisina. En vihaa, en inhoa heitä, mutta hivenen säälin.

Suhtaudun heidän näkemyksiinsä samalla vakavuudella kuin homeopaattisten lääkkeiden kehujiin. Yritän olla purskahtamatta, koska ääneen nauraminen hölmön kohdatessaan on tahditonta.

Tiedän nimittäin, että evoluutio on käytännöllisyyssyistä ympännyt meihin niinkin oudon taipumuksen kuin kyvyn uskoa menninkäisiin. Ja tiedän senkin, etteivät jotkut meistä saa niitä päästään vaikka heille latoisi eteen kaikki maailman faktat ja pakottaisi kymmeneksi vuodeksi autiolle saarelle mietiskelyharjoituksiin.

Vakaumuksellinen hölmöys istuu niin syvällä ihmisaivojen apinaosastossa, ettei se poistu millään tiedossa olevalla keinolla. Se on yhtä tiukassa kuin sinisilmäisyys. Jos jollakulla on sen väriset öögat, niin ne pysyvät sinisinä, vaikka kuinka hankaisi – tai jos on luonteenlaadultaan sellainen, niin sitä sitten on krematorioon saakka.

Edelliseen liittyen... Nyt te jahtaatte Päivi Räsästä. Sanon te, koska minä en halua kuulua teihin.

Olen aina vierastanut erilaisia lynkkausjoukkoja. Sekä hirttoköysin, että sanoin varustettuja.

Jahtaatte Räsästä vain sen vuoksi, että hän sanoo sellaista, mitä hänen aivojensa vakaumusosasto tuottaa. Toki moni teistä jahtaa ihan siksikin, että inhoaa häntä. Teidät on opetettu inhoamaan. Niin nykyinen maailma toimii. Maalittaa.

Räsänen on ehkä kirjoittanut homoja loukkaavasti, mutta tehnyt sen omasta näkökulmastaan täysin vilpittömin mielin. Sinisilmäisesti. Eikö olisi anteeksiannon paikka? Vai onko teille se sanakin outo, niin kuin vahvasti epäilen?

Onko Räsänen muka oikeasti sanonut jotakin sellaista, jota tässä maassa ei olisi sanottu jo miljoona kertaa aiemmin? Papit jauhoivat sitä kansakunnan selkäytimiin viimeiset viisisataa vuotta.  Nyt tiedätte sen hölynpölyksi. Olette tienneet jo kauan.  Eikö käden heilautus riittäisi? Miten sellainen muka enää loukkaa ketään?

Paitsi tietysti teitä, jotka olette suuressa suvaitsevaisuudessanne tehneet loukkaantumisesta itsellenne uuden uskonnollisen rituaalin. Ja mikä pahinta: saaneet höynäytettyä siihen mukaan sekä oikeuslaitoksen että median.

Mikään ei siis muuttunut. Valaistumista ei tapahtunut. Maa on edelleen täynnä kostonhimoisia raukkoja, jotka ovat vain kehittäneet uuden hihhuloinnin muodon. Yltiösuvaitsevaisuuden. Siinä jahdataan kaikkia vääräuskoisia, jotka eivät osaa pitää suutaan kiinni. Tai avaavat sen sellaisessa asennossa, ettei se uushihhuleille sovi.

Sitten mennään oikeuteen. Saamaan tuomio siitä, että on kiihottanut kolme mynämäkeläistä paria miljardia ympäri maapalloa asuvaa vastaan. Joten oikeuslaitoksen edustajillekin lähettäisin terveisiä: kokeilkaa päätänne. Siellä ei tuomioista päätellen kaikki ole nyt aivan kohdallaan.

Ja vielä tämä taksikuski Husun tapaus.

Sitäkin te innolla puollatte ja pidätte miestä sankarina. Minä en pidä. Mistä minä tiedän, vaikka kyydissä istui touretten syndroomasta kärsivä, joka ei vain pystynyt pitämään suutansa kiinni. Ei sellaisia jätetä tuosta vain kylmään syysyöhön hortoilemaan siksi, että itselle sattui taas kerran se päivä, että Suomi vituttaa.

Ei ihmisiä saa niin vain viskata julkisista liikkumisvälineistä tienposkeen. Sellainen ei ehkä ole rasismia, mutta sydämetöntä se kyllä on.

Vaadin tapauksesta julkisuuteen taksissa olleen kameran kuvaaman videon. Jos sellaista ei löydy, en usko asian olevan aivan sillä tavoin kuin se on julkisuudessa esitetty. Eivät ne koskaan ole.

Jussi Juhani

PS. En usko homojen jahtaavan Päiviä. He ovat omista kärsimyksistään taatusti oppineet laupeutta ja ymmärtäväisyyttä eksytettyjä kohtaan. Eivät he janoa kostoa vilpittömille sieluille. Kyllä asialla ovat uushihhulien tosifundamentalistit, jotka mediassa lietsovat toisiaan loukkaantumaan muiden puolesta. Sillä se on oikotie uususkonnon pyhimykseksi - mentaalinen sijaiskärsimys.