Kunnallisvaalit lähestyvät eikä kukaan ole pyytänyt minua ehdokkaaksi. Outoa. On ihmeellistä, ettei miehelle, joka tietää kaikesta kaiken ja omaa maailman herkimmän yhteiskunnallisen omatunnon, ole käyttöä.

Kokemusta ja tietoa eri kansalaisryhmien polttavasta hädästä löytyisi. Kravattikin on.

Kokoomuksen riveissä voisin opastaa työttömiä metsätöihin huomattavasti Susanna Koskea uskottavammin. Minulla on useita moottorisahoja, Susannalla ei ainuttakaan. Stubbin tavoin osaisin tviitata syvällisiä yhteiskunnallisia viisauksia tyyliin ”Monikulttuurisuus on rikkaus. Ei mulla muuta.”  Toki muuttaisin sen muotoon ”Monikulttuurisuus on rakkaus”, sillä sitähän se on. Sitä niin rakastaa omaa ideologiaansa, ettei muuta tule mieleen.

Keskustalle voisin tarjota maalaisjärkeni. Se yltää lähes Kääriäisen tasolle ja ylittää kuusinkertaisesti Tiilikaisen. Sipilän järkeen en voi älyäni vielä verrata, koska hän on toistaiseksi pitänyt omansa niin visusti piilossa. Ei pilkahdustakaan viime vaalien jälkeen.

Kristillisdemokraatit tarvitsisivat ehdottomasti jumalatietoisuuttani. Suorittaisin siellä kaivatun uskonpuhdistuksen. Puhdistaisin heidän puolueohjelmastaan pois kaiken uskonnollisen hölynpölyn – ja tsädääm: puolueesta tulisi lähes uskottava. Sari Essayah voisi ilman kadotukseen joutumisen pelkoa kertoa Päivi Räsäselle, että jumalat rakastavat myös homoja ja kehottavat näitä jopa menemään keskenään naimisiin.

Vihreille tarjoaisin lisää heidän ominaisväriään. He tulisivat edistyksellisten ja yltiösuvaitsevaisten ajatusteni vuoksi entistä vihreimmiksi – kateudesta.

Demareille ja Vasemmistoliitolle toisin samaistumisen kautta oman lisäpanokseni. Myös minä olen laiska ja vastuuntunnoton.  Olen aina toivonut, että muut hoitaisivat asiani ja elantoni. Toistaiseksi vain vaimoni on suostunut siihen. Yhdistämällä vasemmistolaiset tavoitteemme, saisimme talkoisiin mukaan kaikki muutkin lusmuja jostakin syystä ihailevat veronmaksajat.

Ruotsalaiselle kansanpuolueelle voisin tarjota lähinnä lämmintä kättä. Juuri sitä he eniten kaipaavat. Ovat niin sorrettuja, syrjittyjä ja viluissaan.

Eniten minulla olisi annettavaa Perussuomalaisille: Runsaasti räyhäjulkisuutta ja kirkuvia lööppejä. Osaan haukkua omasta uljaasta habituksestani poikkeavat pellet ja tyhjänpäiväiset liirumlaarumliberaalit tuhansin pisteliäin sanoin. Hallitsen kaikki poliittisesti epäkorrektit ilmaisut ja olen möläytysten mestari.

Ja se herkullisten lööppien määrä! Jo pelkistä nuoruusvuosieni putkareissuista saisi yksitellen kerrottuna yli sata lööppiä. Rikosrekisterini olisi koukuttava. Susanna Päivärinta voisi marssittaa kansan paheksuttavaksi menneisyydestäni melkein kaikki muut kierouden ja kataluuden lajit paitsi pedofilian ja henkirikokset.

Tosin kaikki rekisterimerkintäni on poistettu vanhentuneina jo yli kolmekymmentä vuotta sitten, mutta toki vastuullinen media kaivaisi ne näkyville. Onhan se median velvollisuus. Tai siis ainakin persuedustajien kohdalla on.

Piraattipuolueen edustajaksi en suostu, koska minua vituttaa, ettei juuri kukaan kopioi luvatta blogejani, vaikka salaa sitä toivon.

Jussi Juhani