Tein Iltalehden testin Luuletko olevasi suvaitsevainen? Sain täydet pisteet. Sen perusteella olen siis ultrasuvaitsevainen. Niin kuin olenkin. Minulle on aivan se ja sama mistä sukupuolesta kukin kiihottuu tai on kiihottumatta, kunhan ei tee vahinkoa muille.

Minulle on myös aivan sama, montako sukupuolta esitetään olevan. Se on vain hieman hölmöä ja tarpeetonta, koska marginaali-ilmiöt esitetään valtavirtana. Mutta lisättäköön niitä sukupuolia nyt kerralla niin monta, että jokainen varmasti pääsee lokeroimaan itsensä johonkin trendinurkkaukseen. Ja kokemaan olevansa jotakin erikoista. Sellainen hinkuhan suurimmalla osalla meistä on.

Toki sekin käy, että luovumme luokittelusta kokonaan ja kutsumme toisiamme vain ihmisiksi. Toisaalta toivon, että menisimme vielä pitemmälle: Ryhtyisimme kutsumaan itseämme – ja varsinkin lähimmäisiämme -  ihmisapinoiksi. Sehän on todellinen lajimme. Olemme evoluution myötä vain oppineet pukeutumaan ja valehtelemaan. Ja samalla yliseksualisoituneet.

Mutta silti Pridessa hengailee taho, jonka mukana oleminen ei yrityksestä huolimatta ole edistyksellistä, vaan ainoastaan noloa. Kirkko. Hieman kuin jos isovanhemmat tulisivat yllättäen teinihippoihin ja mummo olisi vetänyt jalkaansa pinkit mikroshortsit.

Nuoremmalla pappissukupolvella on niin epätoivoinen hinku esittää edistyksellistä ja suvaitsevaista, että Jeesustakin hävettäisi. Nykyisin kirkko mielistelee ja kumartaa mihin suuntaan vain käydäkseen modernista – mitä se ei koskaan voi olla, ellei hylkää oppejaan.

Jos oppi perustuu ikivanhaan paimentolaiskulttuurin sepitelmään, niin on liian toivotonta yrittää muokata siitä uskottavaa pelastusnarratiivia nykyajan nettisukupolvelle. Paitsi hylkäämällä opin perusta, Raamattu. On liian läpinäkyvää – ja noloa - koettaa sovittaa muutamaa Uuden testamentin suvaitsevaa lausetta koko kaanonin tuhansiin tuomitseviin, takapajuisiin ja taikauskoisiin väittämiin.

Jos Pride-papit olisivat oikeasti edistyksellisiä, he marssisivat kaikkien uskontojen – eritoten islamin –vahingollisia ja järjen ääntä tukahduttavia oppeja vastaan.  He kantaisivat kylttejä: Pelasta itsesi, luovu taikauskosta!  Nyt he marssivat kaikkien uskontojen edustajina.  Maailman suurimman ja sitkeimmän valheen lähettiläinä. Toki naamioiden itsensä suvaitsevaisuuden glitterillä.

Varmaan uskontojen miljoonien uhrien joukkohaudoissa nyt taputetaan.

Minun silmissäni Pride-papit antavat teeskentelylle ja kaksinaismoralismille kasvot.  Omat kasvonsa. Hihhuloidessaan kulkueessa kirkon nimissä, he antavat esimerkin instituutiosta, joka vuosisadasta toiseen valehtelee sekä itselleen että muille. Nyt se on mennyt jopa niin pitkälle, että hylkää oman oppinsa perusteet, vain ollakseen mieliksi. Voiko luikurimpaa olla?

Palautan mieliin:
Luterilaisen kirkon oppi perustuu KOKO Raamattuun. Ei vain niihin muutamiin kohtiin, jotka valikoidusti ja opportunistisesti poimitaan kulloiseenkin tarpeeseen. Suvaitsevaisuutta Raamatussa esiintyy tosiasiassa vain muutamissa Uuden testamentin lauseissa. Muu osa opuksesta on silkkaa väkivaltaa, taikauskoa ja yhden kansan eduksi vääristeltyä historiankirjoitusta.

No, ei Koraani ole ainakaan sen parempi.  Se on epätoivoinen sepitelmä siitä, miten nykyaikana ei ainakaan kannata elää.

OK, kiinni jäin.
Alussa kehuin olevani ultrasuvaitsevainen ja nyt en sitten suvaitsekaan uskontoja. Ristiriita?
Ei. En vain jaksa esihistoriallista hölynpölyä. Suvaitsen kyllä sellaisen kannattajat erehtyväisinä ja helposti harhaan johdettavina kanssa-apinoina, mutta älkää vaatiko, että näkisin heidän sanomisissaan mitään järkeä. Sitä ei yksinkertaisesti ole. Uskonnolliset harhat ovat prikulleen yhtä arvokkaita kuin ne, joita potilaat kertoivat minulle vieraillessani erään mielisairaalan tupakkahuoneessa.

Jussi Juhani