Siis takamustaankin voi heilutella muka sillä tavoin, että se liitetään rasismiin! Jopas. Entä korviaan? Pippeliään? Että, jos siirtelee lahkeesta toiseen, niin loukkaako heitä, joilla ei ole varaa housuihin? Tai heitä, jotka pukeutuvat kilttiin?

YLEn twerkkaukseen pureutuva hölynpölyjuttu perustuu sille motkotukselle, että kyseisellä lajilla on afrikkalaiset juuret ja sen vuoksi on erittäin kyseenalaista, mikäli valkoinen nainen harrastaa tai opettaa sitä alleviivaamatta koko ajan, että tässä vain matkitaan.

Ja vielä pahempaa jutun mukaan on, kun joku suomalainen pyllynheiluttaja teki videon, jossa hytkyy vain valkoisia takamuksia. Ajatelkaa! Siis ketään muun väristä ei otettu mukaan. Ei edes meitä punakoita! Onhan se toki aikamoisen loukkaavaa.

Erään twerk-rasismista loukkaantuneen mukaan ” valkoiset feministeiksi itseään kutsuvat tanssijat jättävät huomioimatta mustan väestön kokeman rasismin ja sorron ja keskittyvät twerkillään lähinnä tanssista voimaantumiseen. ”

Just.

Siitä olen samaa mieltä, että valkoiset feministit yleensäkin jättävät huomioimatta kaiken muun, paitsi oman pullistuneen egonsa, mutta että se olisi muka jotenkin väärin, jos tanssiessaan vain ”voimaantuu”, eikä samalla ajattele kaikkia maailman sorrettuja.

Se nimenomaan on tanssin tarkoitus! Ainakin minulla. Että edes hetkeksi unohtaa maailman paskamaisuuden. Että nousee ympärillä vellovan valheen, kurjuuden ja loan yläpuolelle. Että unohtaa egot. Kaiken väriset. Ja myös omansa, sen kaikista pullistuneimman.

Se taas, että joku kutsuu tuota paskamaisuuden unohtamista voimaantumiseksi, on ihan eri juttu. Niin ei pitäisi tietenkään tehdä, sillä ” voimaantuminen ” on lähes yhtä typerä muoti-ilmaisu kuin ” juurikin niin ” – joka taas pitäisi mitä pikimmin sanktioida törkeätä vakavampana kielikorvan loukkaamisena.

Mutta jos trendikkäässä vääryystehtailussa on todella edetty jo siihen pisteeseen, että eri tanssilajeja aletaan vahtia kulttuurisen omimisen näkökulmasta ja arvuutella kuka mitäkin saa opettaa, niin minun viestini diplomitanssinopettajana näille kulttuurisensitiiviille motkottajille on lyhyt: Olette naurettavia, täydellisiä juurikin-niin-pellejä. 

Olen itse tanssinut esimerkiksi lattareita jo pian neljäkymmentä vuotta ja peräti opettanut niitä. Ja juu, tiedän.  Eivät taatusti ole savolaista alkuperää. En silti ole vielä törmännyt (hänen onnekseen) typerykseen, joka väittäisi, etten punakkana savolaisena voisi niin tehdä. Tai ettei minun olisi muka soveliasta perustaa pelkästään savolaisista koostuvaa lattaritanssijoiden ryhmää. Sellaisenkin kummajaisen olen silloin tällöin kasannut.

Että tiedoksi vain kaikille tanssilajikyttääjiksi hinkuville: Koen omaavani universaalisesti pätevän ja sataprosenttisesti täydellisen oikeuden tanssia ja opettaa mitä tahansa tanssia. Samoin todennäköisesti kokevat myös ne tuhannet kiinalaiset tai australialaiset tanssiopet, jotka omissa maissaan opettavat vaikkapa niitä samoja lattareita. 

Ja että muka pitäisi joka ikisen lattaritunnin alussa tarkkaan kertoa, mistä kyseiset tanssit ovat alun perin kotoisin.... Jokainen oppilaani arvaa ihan ilman pitkiä puheitakin, etteivät ainakaan Nilsiästä.

Vetoomus teille rakkaat rasisminmetsästäjät ja alati valppaat vääryystehtailijat: Please, jättäkää edes tanssi rauhaan! Se on kosmoksen lahja meille kaikille. Aivan jokaiselle. Tanssi kohottaa mielen taivaallisiin sfääreihin ja hoivaa kehon jokaista solua. Sitä ei voi kukaan omia.

Jussi Juhani