Tiesitkö, että saunominen on prosessi, jossa maailmankaikkeus toimii saumattomassa yhteistyössä kylpijän kanssa taatakseen tälle kelpo löylyt ja hyvän mielen? Se menee näin:

Sauna, jossa kylvet, lepää maaäidin lempeillä harteilla juuri sopivasti mitoittuneen gravitaation ansiosta turvallisesti ja vakaasti. Maaäiti taas leijuu kosmoksen äärettömyydessä onnellisena, ilman huolen häivää.

Saunasi seinät, olkoot hirrestä tai mistä tahansa, suojaavat saunojaa kuin kohtu ja pitävät lämmön sisällä ja ötökät ulkona.

Puut, joita laitat tulipesään, ovat sitoneet kasvaessaan hiiltä vuosikymmeniä vain kylpyhetkeäsi varten. Sytytät ne kiitollisella kunnioituksella. Herätät palamisprosessin, joka oikeastaan on sama, mitä kehossasi tapahtuu kaiken aikaa, mutta hieman hitaampana.

Kiukaan alla somasti rätisevä tuli vapauttaa tilaan juuri sopivan määrän lämpöenergiaa. Osa lämmöstä sitoutuu kiviin, jotka ovat vain kivettynyttä maailmankaikkeutta. Odottaneet peruskalliona tai irtolohkareina miljoonia vuosia murskainta, joka pilkkoo ne kiuaskokoon.

Ja kaikki vain siksi, että löylyhetkesi olisi leppeä.

Heität kiukaalle kipollisen samaa ainetta, josta kehosi suurimmaksi osaksi koostuu, eli vettä. Se höyrystyy sihahtaen kietoakseen sinut pehmeään viittaansa. Vedät tyytyväisenä siitä osan keuhkoihisi ja sen mukana sopivan annoksen happea.

Hengität saunassa samaa kasvillisuuden tuottamaa happea, mikä pitää myös saunan ulkoseinään kiinnittämäsi linnunpöntön pienet asukit hengissä. Kuulet niiden tyytyväisen piipityksen. Ne ehkä kuulevat sydämesi lyönnit.

Uusi kipollinen. Kiukaan hiljainen sihinä ei oikeasti ole ääntä. Ääni on aivojemme tulkinta korvakäytävää hellästi hivelevistä paineaalloista, joita kehojemme tarpeisiin juuri sopivaksi seostunut kaasuseos, ilma, välittää.

Se sama ilma, joka ohuena utukerroksena leijailee kaikkialla maapallon yläpuolella. Se, joka on riittävän paksua pitääkseen linnunpönttösi poikaset ilmassa, kunhan oppivat lentämään, ja riittävän ohutta täyttääkseen perimmäisenkin keuhkorakkulasi.

Jos saunoisit avaruudessa, et kuulisi kiukaan ääntä, koska mikään ei välittäisi paineaaltoja punoittaviin korviisi. Ilmamolekyylit ovat pommittaneet ne punaisiksi. Ne tökkivät sinua saunoessasi joka puolelta kuin pienet akupisteitä hivelevät kaikkeuden sormet.

Luulet olevasi saunassa yksin, erillään kaikesta. Maailmastakin. Se on mahdotonta, sillä viimeistään siellä kaikkeus kietoo sinut jakamattomaksi osaksi itseään. Jos sinulla on kykyä kuunnella, kuulet hiljaisuuden kuiskaavan: kaikki on täydellistä.

Jussi Juhani