Tullut pari pyyntöä liittyä muodikkaasti Silakoihin. Kiitti vain, mutta olen aika huono parvikala. Tykkään mieluummin uiskennella yksin. Enkä oikein muutenkaan samaistu rannikkovesien kaloihin. Olen sisämaasta, suolampien rannoilta. Että sielultani enempi ruutana.
Ruutana on ainoa kalalaji, joka selviytyy todella huonoissa ja vähähappisissa vesissä. Se pärjää rutakoissa ja kosteikoissa. Paikoissa, joihin muita kaloja on turha istuttaa. Silakoita ainakaan.
Jos tunnette syntymäkuntani historiaa, tiedätte, että on ruutanaseutua. Ei rantabileitä, ei mereen heijastuvia kuunsiltoja. Ei edes silakkamarkkinoita.
Mutta onhan ne hupinsa, sielläkin...
Kesällä suolammen pinta väreilee somasti, kun tiira yli lentäessään paskoo veteen. Jos paskoo. Yleensä säästävät isommille selille. Talvella kaivaudutaan pohjamutiin, jossa alkoholi estää jäätymiskuoleman.
Juu, ruutanan elämä on kovaa eikä siitä ole herkuiksi herrojen pöytään. Juhlakalaksi ei ainakaan. Syötiksi ovat kyllä aina kelvanneet.
Syömisestä puheen ollen... Olen toki syönyt silakoita, että ei sinänsä huono kala.
Nuoruudessani maleksin yhden syystalven asunnottomana juoppona Helsingissä. Kun sain pummattua riittävästi rahaa, valmistin itselleni juhla-aterian. Ostin savusilakoita, ranskanleivän ja piimää. Maistui. Pidän silti muikkua huomattavasti silakkaa parempana ruokakalana, voissa paistettuna varsinkin.
Muikku elää sisävesissä. Parveileekin. Mutta ei siitäkään taida sentään poliittiseksi kalaksi olla, vaikka moni tykkääkin. Vielä vähemmän ruutanasta. Ei sisävesikaloista ole. Kyllä se on enempi merifisujen hommaa.
Tiesittekö muuten, että ruutanan heimoa asustaa myös merenlahdissa. Se tieto oli minulle yllätys. Että lampieläjien sukulaisia ihan maalikylissä asti...
Tosin viihtyvät sielläkin vain ihan viheliäisimmissä mutapohjamatalikoissa, joihin arvokalat eivät eksy. Veikkaan silti, ettei yksikään kalastaja hirveästi innostu löydettyään ruutanan silakoiden seasta.
Arvojärjestys se on oltava. Kaloillakin. Sillä tavoin maailma toimii myös Ahdin valtakunnassa. Puhumattakaan Saulin.
Vierastan silakoita hieman siksikin, että eivät oikeasti ole oma lajinsa, vaikka niin ehkä luullaan. Ovat iktyologisesti sillejä.
Silakaksi kutsutaan sillin Itämereen sopeutunutta, vähemmän arvostettua muotoa. Aito silli on rasvaisempi ja isompi. Ja sillä on korkeampi kilohinta. Toki silakat varmaan haluaisivat, että niitäkin pidettäisiin silleinä, mutta eivät muiden maiden kalastajat siihen suostu.
Jos kaloja ylipäätään voi ihailla, niin kyllä ihailuni kohdistuu ruutanaan. Sinnittelijään. Ja mikäli kalan voisi valita henkieläimekseen, niin pohtisin siihenkin virkaan ennemmin ruutanaa kuin silakkaa.
Jussi Juhani