Joskus luin silmät kiiluen positiivisen ajattelun oppaita. Ahmin niitä. Luulen lukeneeni myönteisestä ajattelusta enemmän kuin yksikään, joka tekee hyvää tiliä pitämällä aiheesta luentoja. Uskoin niihin. Sovelsin omaan elämääni – ja onnistuin. Kaikessa mihin ryhdyin. Toki lähtötasoni oli niin matala, että saattoi johtua siitäkin, mutta kuitenkin.

Heti kun lopetin juopottelun, alkoi niiden ahmiminen. Opettelin metodin. Sitä noudattaen aloitin kilpatanssin ja päätin tulla ikäsarjassani Suomen mestariksi. Siis vain päätin. Se kuuluu metodiin. Tulin moninkertaiseksi. Totta kai. Metodi toimii. Kuin junan vessa.

Päätin myös vaurastua. Minusta, entisestä pummista, tuli nopeasti varakas. Ei tarvitse kysellä hintoja kaupassa, voin vaihtaa auton koska haluan, matkustaa minne mieli tekee... Metodi toimi siinäkin. Se toimii missä vain. Se on kuin paholaisen kosketus – jos uskoisin paholaisiin.

Lopetin positiivisuusoppaiden lukemisen muutama vuosi sitten. Miksi? En halua olla menestyvä ja alati hymyilevä ääliö. Haluan olla tunteva, epäonnistuva, itkevä, naurava, särkyvä, raadollinen ja välillä paskamainen ihminen. That`s why.

Olin nimittäin opetellut ajattelemaan kaikesta - ja kaikista - positiivisesti ja kauniisti. Hymyilin tuntemattomille ja yritin tuntea rakkautta heitä kohtaan. Jos jokin meni pieleen, hoin ja koin, että tämä on minulle vain hyväksi, opin tästä jotakin.

Olin jopa kiitollinen kohdalleni osuneista onnettomuuksista. Kiitollisuus kuuluu metodiin. Uskoin, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja maailmaa johtaa hyvä tahto, jonka ilmentymä on kaikkialle läpitunkeva rakkaus, jne. jne.. kaikkea tuota naurettavaa myönteisyyskuraa, you know.

Metodiin kuuluu myös sinnikkyys.

Asetat tavoitteesi, eikä mikään saa estää sinua kulkemasta sitä kohti. Päämääräsi on tärkeämpi kuin elämäsi. Istut muutaman kerran päivässä aloillesi ja näet silmiesi edessä tavoitteesi jo saavutettuna. Nautiskelet siitä mielikuvissasi kuin se jo olisi sinulla. Koskettelet sitä, haistat ja maistat  - ja muistat tietenkin kiittää, että saavutat sen. Jos mielesi lipsahtaa väärille urille, palautat sen takaisin meditoimalla jotakin voittajamantraa.

Huokaus.

Voi perse. Kaikkeen sitä elämäänsä tuhlaakin.

Saatuani lopulta pääni kunnolla pinnalle, niin pinnalle, että selkään taputtajat ja onnittelijat kaikkosivat, totuus paljastui:

Ei ole olemassa menestyneitä ja epäonnistuneita ihmisiä. On vain ihmisiä. Tai jotain. Otuksia, jotka kutsuvat itseään ja lajikumppaneitaan siten, ihmisiksi. Näille otuksille muodostuu erilaisia kohtaloita. Olevaisuus toteutuu tuossa otuksessa noin ja tuossa noin. Ja mikä pahinta: enimmäkseen he eivät itse voi sille paljoakaan. He vain luulevat niin, koska sellainen valhe on sekä lempeä että ylpeä. Ja sitten puff. Otusta ei enää ole.

Kuolemasi jälkeen vaatteesikin säilyvät kauemmin kuin sinä itse. Muistot sinusta? Vuonna 1974 oli joku hyvin tärkeä ja arvostettu ihminen peräti Helsingin kaupunginjohtajana, kuka? Mitä kaupunkia ajattelit itse johtaa? Että kaikki sinut muistaisivat.

He, otukset, syntyvät jossakin. Osa murjuissa, toiset palatseissa. Saavat älyn. Toiset kukkuramitoin, toiset lusikalla. Kukkuroista tulee tärkeileviä toimittajia ja professoreja, lusikkatyypeistä heitä, joita kukkurat salaa halveksivat.

Jotkut kasvavat kauniiksi, halutuiksi ja halatuiksi. Toiset rumiluksiksi, joita äitinsä jälkeen ei halaa kukaan, jos hänkään. Toki heillekin, lusikoille ja rumiluksille, valehdellaan, että jokainen on yhtä arvokas.  Eivät he oikeasti ole - ja sisimmässään tietävät sen. Myös valehtelijat tietävät.

Joillekin käy elämän pokerissa hyvä tsägä, toisille ihan paska. Jos korttisi ovat edes siedettävät, voit ovelilla vedoilla kenties hieman parantaa peliäsi, mutta jos sait vain hanttikortteja, häviät. Hän, jolla on kuningasvärisuora, on saletissa – ja lopulta vie kaiken. Ja kehuu itseään, vaikka kunnia kuuluisi jakajalle.

Niin se vain näkyy lopulta menevän. Ja juuri se on lohdullista. Että et voi tulla hyväksi ihmiseksi, etkä ole sen puoleen huonokaan. Olet vain otus, joka ymmärtää kaiken väärin ja sen vuoksi yrittää olla joku, saavuttaa jotakin, tulla joksikin. Se on paskiaisten kujanjuoksua karkuun tosiasioita ja havahtumista. Paskiainen on tässä yhteydessä positiivinen ilmaisu.

Jussi Juhani 

Suurin viisaus, joka ihmiskunnassa on koskaan lausuttu: Te ette ole tanssijoita, ette edes tanssi, teidät tanssitaan.