Oletteko koskaan sattuneet paikalle, kun narsisti joutuu arvostelun kohteeksi? Alkaa kauhea älämölö, uhriutumisen kitinä ja arvostelijoiden syyttely. Narsisti todistelee tuhansin sanoin viattomuuttaan ja käyttää kaikki mahdolliset keinot kostaakseen arvostelijoilleen.
Kysymykseni ”oletteko koskaan sattuneet paikalle…” oli retorinen. Jokainen mediaa seurannut on ollut näinä päivinä aitiopaikalla. Herkkähipiäiset prinsessat ovat valittaneet herneestä yhdeksännen patjansa alla.
Juha Sipilän ja Ylen välisessä arvottomassa näytelmässä ei ole vain yhtä narsistia, vaan kokonainen lauma. Tosin toisella puolen on yksi ainoa: Pääministeri Sipilä. Vastapuolena on jumalallisen erehtymättömyyden etujoukko: Ylen toimittajakaarti.
Jokainen narsisti kokee olevansa erehtymätön ja siksi loukkaamaton. Ylen Oikeassa Olijat loukkasivat Sipilää ja Juha The Koskematon loukkasi takaisin. Alkoi pökäleenheittokisa. Osapuolet yrittävät viskata toistensa niskaan mahdollisimman pienen kikkareen faktaa, mutta julmetun jöötin loukkaantumisjätettä eli perustelematonta syytöstä. Ylen joukkue taitaa johtaa. Heillä on tukenaan Hesarin Pyhät Tietäjät ja ihme kyllä – Kirsi Piha.
Koko jupakkaa ei olisi syntynyt, jos a) Sipilän kunniankipeys ei olisi pistänyt häntä reagoimaan juttuihin, joissa ei hänen kannaltaan ollut mitään raskauttavaa, ainoastaan alhaisia vihjailuja. b) Jos toimittajien moraali olisi hivenen korkeampi kuin heidän haukkumassaan MV-lehdessä.
Kohta b) vaatii selityksen.
En pidä moraalisesti kovin ylevänä, että yritetään jatkuvasti ja väen vängällä vääntää vihjailevia kohujuttuja pääministeristä vain siksi, että tämä sattuu olemaan menestynyt yrittäjä ja miljonääri. Ja vielä siitäkin, että on vakaumukseltaan lestadiolainen.
Toki tuollainen on Suomessa hyvinkin poikkeuksellista ja raivostuttavan trumpmaista – ja toki se saa vasemmistoa vituttaakin – mutta silti. Ei se ole poikkeuksellista, että joku on lestadiolainen, vaan se, että on yritteliäs ja sen seurauksena rikas. Se on hihhulointia sata kertaa pahempi synti. Rikkoo kaikkia suomalaisia luonnonlakeja.
Pidän Sipilän yrittämisellä hankittuja miljoonia ja niiden järkevää sijoittamista sinä punaisena vaatteena, joka motivoi sekä toimittajia että vasemmiston öyhöttäjiä hänen kimppuunsa. Punaisen aatteen punainen vaate on aina ollut toisten pärjääminen olosuhteissa, joissa kaikkien pitäisi olla tasavertaisesti kurjia.
Tässä maassa inhotaan taloudellisesti menestyneitä, vaikka muuta esitetään. Sen inhon masinoijiksi ja ylläpitäjiksi on aina löytynyt riittävä määrä moraalittomia kolumnisteja ja muita kynäilijöitä. Toimittajiakin.
Tietenkin asiaa pahentaa, että Sipilä ei alistu – ja hänellä on vielä yritteliäitä sukulaisiakin. Sukulaisten syyllisyys on aavistuksen epämääräinen, mutta öyhöttäjille aivan selvä. Rikos täytyy vain vielä keksiä. Eivät nyt maailman kirjat sentään niin sekaisin voi olla, että upporikkaan pääministerin yrittäjäenot ja kolmannet serkut olisivat muka viattomia.
Ne ketkut varautuivat varmaan jo heti sotien jälkeen siihen, että sukulaispojasta tulee joskus pääministeri. Tiesivät, että sitten tilauksia tippuu. Nyt yhteys vain täytyy median ja opposition toimesta selvittää. Sellainen on journalismia. Ei pahansuopuutta eikä missään herran nimessä ainakaan politiikkaa. Sillä eihän Ylen toimittajilla ole poliittista kantaa, eihän?
Ja kun kaivaa, löytää. Jo Sipilän ukki taisi harrastaa jotakin kieroilua, kun meni perustamaan metallipajan heti nälkävuosien jälkeen. Vain syntymäkierot perustavat yrityksiä. Sen nimi vaihdettiin ovelasti muutamia vuosikymmeniä sitten, ettei sukukytkös paljastuisi, kun Juha kasvaa aikuiseksi ja ottaa Jumalan hänelle määräämän pääministerin tehtävän vastaan.
On paljastumassa lestadiolainen illuminati tai jotain.
Ja sekin risoo edelleen lähes ranteiden viiltelyyn saakka, että se helkkarin rasistinatsi Donald Trump voitti vaalit… Se angsti on purettava. Muuten tienvarsilla makaa kiukkuunsa tukehtuneita kommareita.
Joo, tiedän. Taidan olla melkein ainoa maassa, joka edes hieman puolustaa Juha Sipilää tässä naurettavassa jupakassa. Te muut ette tee niin, koska ette joko uskalla tai ette ajattele. Jos ette uskalla, olette pelkureita, jos ette ajattele… Tai sitten kyseessä on vain yleinen pahansuopuus ja ihmisiltä puuttuu empatiaa. Eihän nyt upporikas poliitikko sellaista ansaitse. On jo lähtökohtaisesti riistäjäsika ja kansan kyykyttäjä.
Mikähän senkin muuten aiheuttaa, ettei tavan kansalainen juuri kykene tuntemaan empatiaa enää korkeaan asemaan noussutta poliitikkoa kohtaan? Siis, vaikka tuntee sitä vielä siinä vaiheessa, kun tämä on tavallinen naapurin setä. Jos tuntisi edelleen, älähtäisi edes joskus, kun poliitikkoa lyödään, että selkänahka paukkuu.
Mitätöityykö muka ihmisyys politiikan huipulle päässeiltä? Pitääkö heidän sietää MITÄ tahansa, jos se tulee median taholta ja on selvästi ylimitoitettua ja tarkoitushakuista? Silloinkin, kun he joutuvat sen seurauksena kansalaisten inhon ja epäluulon kohteeksi? Silloinkin, kun heidän sukulaisensa joutuvat?
* * *
Jos tunnen empatiaa Sipilää kohtaan, miksi sitten leimasin hänetkin narsistiksi? Ihan käytännön syistä. On helpointa pitää kaikkia poliitikkoja narsisteina, koska suurin osa heistä on. Olisi liian työlästä yrittää erotella joukosta ne harvat, siinä mielessä terveet, yksilöt. Mutta se ei sulje pois empatiaa. Aito empatia ei valikoi kohdettaan. Se kohdistuu kaikkiin samalla tavoin kuin sade kastelee jokaisen kulkijan erottelematta.
Narsismissa ei muuten sinällään ole mitään pahaa. Se on evoluution meihin lataamaa selviytymisenergiaa. Luolamieskaudella nälän yllättäessä kiltit ja alistuvat syötiin ensin. Röyhkeät ja itsekkäät jäivät jatkamaan sukuaan. Niinpä meistä tuli röyhkeitä ja itsekkäitä. Sinustakin. Joskus kyllä tuntuu, että median pariin on eksynyt sellaisia hieman liikaa. Vähintään yhtä paljon kuin politiikkaan.
Jussi Juhani