Suomalaiset hyveet ovat yhtä tarpeellisia kuin tuulilasinpyyhkijä hanhen takamuksessa.

Katsokaa hallitusta, katsokaa AY-liikettä: voiko suomalaisempaa näkyä olla? Jästipäisyys, epäluulo, kaunaisuus ja peräänantamattomuus kulminoituu heissä kuin pässilaumassa – mikä he tietysti ovatkin. Maa on luhistumassa, mutta nämä keskittyvät perisuomalaiseen mantraan: Älä anna periksi. Ikinä. Äläkä varsinkaan, jos olet väärässä.

Olemme kansakuntana jähmettyneet tönköksi kuin suolamuikku, mutta käytämme olomuodostamme erheellistä nimitystä ”lama”. Hallitus ja varsinkin AY-liike ovat saattaneet meidät katatoniseen tilaan, missä minkäänlaista luovuutta ja edistyksellisyyttä ei voi ilmetä. Se on varsinainen sairautemme: hengen jähmeys. Lama on totta vain kapean taloudellisessa mielessä. Hynä ei liiku riittävän rivakasti. Sitä ei virtaa Suomeen juuri lainkaan ja sen liike tahmoo myös maan sisällä.

Mammonan liikkumattomuus ei kuitenkaan johdu maailman tilanteesta, ei rahan ominaisuuksista, eikä suhdanteista. Sellaisesta puhuminen on valhetta. Liikkumattomuus on seurausta siitä, että olemme päättäjien riitelyn ja jääräpäisyyden vuoksi kaikki kuin henkisiä ihmispatsaita. Maailman pulut paskoo niskaamme ja me vain jurotamme paikoillamme. Odotamme, että jotakin tapahtuisi. Ei tapahdu, mutta guanoa kertyy.

Sisu on kansallishyveemme. Meillä on Talvisota ja Jussin kuokkima suo. Tiedättekö mitä sisu oikeasti nykyisin on?

Juuri sitä jästipäisyyttä ja joustamattomuutta, jota juuri nyt näemme. Yhden asian puusilmäisyyttä. Glorifioitua typeryyttä. Ei sen jalompaa. Se ei ole hyve lainkaan, vaan helvetinmoinen rasite. Sillä ei tee nykymaailmassa mitään, mutta sisukkaasti yrittää Sipilä…

AY-väki taas ei luovu periaatteistaan, se on tullut selväksi. Sekin, periaatteellisuus, on hyve. Onko?

Ihminen, jolla on vahvat periaatteet, on vain huono robotti, jonka ohjelmointia ei voi päivittää. Ei sen enempää. Sellainen ei ole kunnioitettavaa, se on surullista. Katsokaa tarkemmin AY-liikettä. Ohjelmointi suoritettiin 70-luvulla. Silloinkaan se ei toiminut. Nytkö pitäisi?

Ja noilla kaikilla on vakaumus, jota he puolustavat henkeen ja vereen. Mutta mikä on vakaumus?

Henkinen lukko. Aivojen jähmettyminen muutaman ajatuspökäleen ympärille. Vahvan vakaumuksen omaava ihminen on ehkä joustamattomin olento, minkä evoluutio on koskaan kehittänyt. Galapagos-saarten jättiläiskilpikonnatkin ovat rivakampia sopeumaan uuteen kuin vakaumuspoliitikot – eivätkä järjestä tietääkseni rukousaamiaisia.

Olemme siis toivottomassa tilanteessa niin kauan kuin nuo hienot suomalaiset perinteet ovat valtaapitävillä ohjenuorinaan. Nuoriinsa he hirttävät kansakunnan tulevaisuuden. Mikä pelastaisi?

Nyt kun jooga on niin muotia, niin koko porukka voisi mennä naurujoogaan. Nauraisivat toistensa pässinpäisyydelle samalla antaumuksella, millä nauroimme kreikkalaisten taloudenpidolle. Sellainen on terapeuttista.

Jussi Juhani