Itseni lisäksi tunnen vain yhden tyypin, joka kykenee kävelemäään veden päällä

Hesarin pääkirjoitustoimittaja yritti määritellä mitä suomalaisuus on – tai voisi olla. Ihan hyvin hän siinä onnistui. Hänen mukaansa suomalaisuus voisi olla 1. Epäitsekkyyttä 2. Halua elää samassa yhteiskunnassa 3. Sitoutumista väkivallattomaan ongelmien ratkaisemiseen.

No mikä ettei. Eipä noita vastaan juuri voi vängätä. Ylväitä ominaisuuksia kaikki. Paitsi, että noilla ominaisuuksilla voi määritellä ihanneihmisen missä tahansa maailmankolkassa. Ja ehkä nuo pätevät myös myöhemmin löydettäviin ulkoavaruuden ihanneotuksiin. Että yleviä ovat periaatteet. Ihan kuin me ihmiset – tai siis ainakin ne myöhemmin löydettävät otukset.

On tosi vaikeaa määritellä hyvä suomalaisuus täsmällisesti. Edes presidentti Sauli Niinistö ei siihen pystynyt uudenvuodenpuheessaan, vaikka huipputyyppi onkin. Kesken jäi hyvän suomalaisuuden määrittäminen häneltäkin, mutta sanoi kuitenkin jotakin: ”Suomi toimii tavalla, joka huomioi ihmisen, ja tämä puolestaan osallistuu yhteiseen tavoitteeseen.”

Selvä. Että yhteiseen tavoitteseen osallistuvat, epäitsekkäät ja väkivaltaan sortumattomat tyypit nyt ainakin voisivat olla hyviä suomalaisia. Eli, jos oikein ymmärsin, niin ahkerat, nöyrät, nurkumattomat ja kiltit. Komppaan. Kukapa heitä ei lähimmäisikseen kaipaisi. Tuleeko jollekulle mieleen vielä joitakin muita hyvän suomalaisen erityisominaisuuksia?  Ei kuitenkaan tarvitse osata kävellä veden päällä?

Minäpä teen luonteeeni mukaisesti asian toisin päin. Yritän määritellä millainen EN välttämättä haluaisi suomalaisen olevan:

– pitkävihainen jurottaja ja ikikaunankantaja
– huumorintajuton tosikko ja ainoa oikeassaolija
– naapureitaan kyttäävä kaikestavalittaja
– viikonloppukännejä vetävä kylänraittiörveltäjä
– nakkikioskirähisijä ja omatekoinen liikennepoliisi
– nurkkiinkuseksija ja hissimököttäjä

Tuota… tämä lähti nyt kyllä aivan väärille urille. Tuossahan tuli vahingossa lueteltua suomalaisten yleisimmät vallitsevat ominaisuudet, eikä niitä, joita ei haluaisi. On tämä vaikeaa… niin kuin suomalaiselle yleensä kaikki.

Entäpä, jos hyvä suomalainen olisi sellainen, jolla on Suomen kansalaisuus? Muita erityisominaisuuksia ei vaadittaisi. Ja jos joku asuu ulkomailla, eikä enää ole Suomen kansalainen, mutta omaa suomalaiset sukujuuret, voisi myös sanoa olevansa suomalainen. Tai ainakin saisi kokea olevansa. Sopisiko tämä?

Ai niin. Se Hondurasissa asuva, Gambiassa syntynyt, Iltalian, Sveitsin ja Saksan kautta maahan tullut ja Suomessa puoli vuotta työttömänä oleskellut, homosta muun sukupuoliseksi eheytynyt Jimmy? Voiko hänkin olla? Siis suomalainen?

No olkoon. Ketäpä tuo hirveästi haittaa? Jos nyt ei ihan eläkettä vaadi..

Jussi Juhani