Tarja Halonen on huolissaan Isis-äideistä ja heidän lapistaan. Minä en ole. Juttu meni nimittäin näin:
Ääliömäisestä uskonnostaan sekaisin mennyt verenhimoinen hurusakki päätti perustaa Lähi-itään oman kalifaatin, eli Allahille pyhitetyn valtion. Se perustettaisiin jo olemassa olevien valtioiden alueille.
Jos aikoo perustaa valtion toisen valtion alueelle, se edellyttää valloitussotaa ja aiempien asukkaiden alistamista valtansa alle. Näin isishourut myös pyrkivät tekemään. Alueen sekasortoa hyväkseen käyttäen he ryhtyivät järjestelmällisesti tappamaan, kiduttamaan ja alistamaan sekä Syyrian että Irakin kansalaisia.
Veren haju ja oikeus ryöstöretken saaliiseen (ja paikka paratiisissa tietenkin) houkutteli paikalle tuhansittain kiilusilmäisiä apujoukkoja eri maista. Lähtiessään he tiesivät mitä ovat tekemässä: tunkeutumassa vieraan valtion alueelle oikeudetta ja väkivalloin.
Näitä kiilusilmiä wannabe-teurastajia lähti myös Suomesta. Heillä on toki Suomen kansalaisuus, vaikka suuri osa lähtijöistä ei olekaan korhosten jälkeläisiä. Ainakaan Korhosten sukukokouksen yhteiskuvasta heitä ei tunnista. Tai siis tunnistaisi helpostikin, jos olisi.
Valloitussota meni alussa ihan hyvin. Toki ruumiita tehtiin normaalia brutaalimmalla tavalla. Jopa natsit olisivat kateellisia menetelmistä.
Kaikkia alueen etnisiä vähemmistöjä vainottiin, murhattiin ja silvottiin lähes maanisesti. Jumalan nimeen, tietenkin. Esimerkiksi lapset ja naiset jyrättiin puskutraktoreilla, vanhukset poltettiin vuoteisiinsa. Vastaan sattuneet homot heitettiin katoilta. Ja koska homoista ei katolta viskaamisen jälkeen enää ollut orjiksi, sellaisia tehtiin jesidinaisista. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli eräs ihmiskunnan historian brutaaleimmista rikoksista. Lähes kuvottavin.
Näissä veriorgioissa liehuivat innolla mukana myös ulkomailta tulleet kiilusilmät. Myös ne Suomesta lähteneet Isis-vaimot. He pesivät kulloisenkin miehensä veriset paidat, rakensivat pommivöitä ja kannustivat rakkaitaan yhä uusiin murhatöihin. Ja usein juuri naiset laativat internetiin kuvottavia tiedotteita ja videoita julkisista teloituksista ja muista hurmosbakkanaaleista.
Ja kaiken sen jälkeen, he eivät edes kadu.
Kun puhutaan Halosen säälimistä suomalaisista Isis-vaimoista, niin näiden tunkeutuessa ryöstö-, tappo- ja valloitusretkelleen vieraan valtion maaperälle, me tietämättämme jopa jeesasimme heitä. Ensinnäkin faktisesti nämä lähtijät matkustivat osin suomalaisen sosiaaliturvan rahoittamina hirmutöihinsä. Ja toisaalta me emme estäneet heitä, vaikka valtiojohdossa oltiin tietoisia heidän lähdöstään ja lähtemisen motiivista: aikomus valloittaa ja ottaa haltuun vieraan valtion maa-alueita.
Mennessään sotimaan toisen valtion alueelle, he halveksivat kansainvälisiä sopimuksia, ja tehdessään sen niin brutaalilla tavalla, kaikkia mahdollisia inhimillisiä arvoja. Ja me emme edes peruneet heidän kansalaisuuttaan!
Kun näin on, mikä osuus Suomella sitten voisi olla näin jälkikäteen?
Ensinäkin hallitus voisi pyytää nöyrästi anteeksi Irakin ja Syyria nykyisiltä valtaapitäviltä ja tapettujen kansalaisten omaisilta, ettei Suomi kyennyt/halunnut estämään kansalaistensa tunkeutumista murhatöihin niiden alueelle. Halosella lienee nykyisin sen verran joutoaikaa, että voisi hallituksen valtuuttamana tämän anteeksipyynnön tehdä.
Toiseksi hallitus voisi rohkaista ja kannustaa Irakin ja Syyrian valtaapitäviä, että käyttäisivät laillista oikeuttaan ja tuomitsisivat alueelleen röyhkeästi tunkeutuneet suomalaiset omien lakiensa mukaisesti mahdollisimman ankarasti. Se olisi heidän kansainvälinen oikeutensa.
Ai, että mitä lapsille pitäisi tehdä? Huostaanotto tietenkin. Ei. Ei suomalaisen lastensuojelun taholta, vaan irakilaisen ja syyrialaisen. Se maa tietenkin huolehtii lapsista, jonka alueella äidit suorittavat tulevaa rangaistustaan. Niinhän se menisi meilläkin.
Jussi Juhani