Muutamia havaintoja Savonmaalta. Paitsi että olen Kanarialla. Onneksi. Kärsimystään ei kannata maksimoida, jos sellaisen voi jotenkin välttää. Marraskuinen Suomi on kärsimys.
Posti, tuo maan ehkä paskin palvelulaitos, oli lakossa. Alkaa jo olla että who cares? On viime vuosina sekin ”palvelu” luisunut niin surkeaksi, että jos hevoset osaisivat nauraa, niin nyt olisi aika.
Asiakkaista ei ole ollut mitään väliä viimeiseen viiteen vuoteen. Kirjeet tulevat milloin sattuu, paketit samoin. Ja raivostuttavan usein jopa hukkuvat matkalla. Olen aivan varma, että niitä jossakin vaiheessa järjestelmällisesti pöllitään. Muu ei selitä sellaista hukkumisprosenttia.
Toivon totisesti, että mikä tahansa puulaaki ilmestyisi korvaamaan moisen ylimieliseen vätystelyyn perustuvan puuhapajan. Palvelut eivät ainakaan huononisi, jos vaikka Esperi Care tai Attendo ryhtyisivät Postin sijaan jakamaan kirjeitä.
Kysykää keneltä tahansa paljon postia ja paketteja lähettävältä yritykseltä. Ovat samaa mieltä. Suomen posti on palvelultaan yksinkertaisesti surkea.
Ja tämä johtuu vain siitä, että valtio omistaa Postin. Kaikissa firmoissa, joissa valtio on pääomistajana, työilmapiiri luhistuu lopulta kohti jokamiehen johtajuutta. Eli kukaan ei halua tehdä mitään, mutta kaikille pitäisi maksaa johtajan palkat. Se on niin nähty.
Eräs minuakin pahempi riistäjä, kokoomuslainen mersupersu, Postin hallintoneuvoston entinen puheenjohtaja Eero Lehti, puhui Talouselämän haastattelussa muuten asiaa, mutta sitten sanoi:
– Sama henkilö voisi jakaa aamun varhaiskannossa sanomalehdet, aikakausilehdet ja varsinaisen postin.
Muuten hyvä, mutta miksi ihmeessä sanoma- ja aikakausilehtiä pitäisi jakaa ollenkaan? Kenenkään kenellekään? Enää koskaan?
Mihin hittoon niitä muka tarvitaan? Digiaikana?
Anteeksi vain rakas maakuntalehteni, mutta kuka oikeasti tarvitsee vaikkapa Savon Sanomia mihinkään muuhun kuin ehkä korvasienten kasvatusalustaksi?
Julkaisee samat uutiset (toki hieman tylsemmiksi muutettuina), jotka kuka tahansa on voinut ilmaiseksi lukea netistä jo kaksi päivää aikaisemmin. Ja ilkeää vielä rahastaa mummoilta tästä täysin turhasta ilmansaasteita tuottavasta ”palvelustaan”. Tilaavat lehden vain Pavlovin koira -efektin vuoksi: kun on tottunut sen avaamisesta syntyvään metkaan ääneen, niin rapinasta ei raaski luopua.
Sitä nimittäin tuprahtaa aika helkutinmoinen määrä turhaa hiilidioksidia ilmaan, kun ensin metsäkoneet jylläävät korpea raiskaten, sitten dieselkatkuiset rekat siirtelevät puuta paperitehtaalle ja sieltä toiset paperia painotalolle. Ja lopuksi vielä painokoneet louskuttavat sähkökaapit punaisina.
Ja kaikki tämä vain siksi, että mummot saisivat lukea uudelleen saman uutisen, jonka näkivät kännykästään – tai mistä tahansa digilaitteesta – jo toissapäivänä.
Ja entäpä ne turhaan hakatut savolaismetsät! Siinä metso etsii turhaan istuinpuuta ja hiilinielut harimoivat tyhjää, kun rekat jyrää äskeistä metsää paperipainoksena pitkin kunnanrajoja.
Anteeksi savolaiset. Otin maakuntalehtemme esimerkiksi vain siksi, koska se on niin tuttu. Sen turhuus on parhaiten tiedossani. Samaa koskee tietenkin kaikkia painettuja sanomalehtiä. Ovat täysin tarpeettomia jäänteitä savumerkkiaikakaudelta. Pitäisi joka ikinen lakkauttaa ilmastotekona välittömästi. Kukaan, paitsi ne itse, ei enää tarvitse niitä.
Ja naistenlehdet, nuo ikuiset tyttökalenterit, ne vasta tarpeettomia ovatkin!
Ihanko oikeasti on pakko kaataa hehtaaritolkulla suomalaista ikimännikköä, jotta voisi oikein hiotulla kiiltopaperilla kertoa uusimmasta huulitäyte- ja käsilaukkutrendistä? Tuhansien somekanavien, nettilehtien ja satojen miljoonien digilaitteiden aikakaudella?
En keksi mikä voisi olla vielä turhempaa metsien raiskaamista!
Miksi tästä uskomattoman turhasta luonnonvarojen tuhlaamisesta ja ilmaston pilaamisesta ei mediassa hiiskahda kukaan?
Arvatkaapa.
Jussi Juhani