Sarjassamme hölmöjä päätöksiä, keskitymme nyt pääkaupunkiseudun liikenteeseen. Ensin taksit.

Bernerin taksilaki oli oiva ja vapauttava. Se vapautti kenet tahansa leikkimään taksikuskia. Myös ne, joita ei pitäisi päästää liikenteeseen edes jalan.

Nyt nämä Bernerin vapauttamat mukiloivat tolpalla toisiaan ja välillä asiakkaitakin. Kiilaavat, motittavat ja ärhentelevät. Ehdottelevat hintoja, joista jopa luksushuorat olisivat kateellisia. Että yritteliäisyyttä ja temperamenttia löytyy. Sitä tärkeintä, eli ajotaitoa ja paikallistuntemusta, ei sitten löydykään.

Jo kolme kertaa perä jälkeen olen joutunut opastamaan taksikuskin lähes korvasta taluttamalla lentoasemalta Urho Kekkosen kadulle, siihen Tavastia-klubin kohdalle. He eivät kyenneet edes lausumaan kadun nimeä, saatikka löytämään sitä.

Eniten ihmettelen sitä, etteivät osaa käyttää edes Google Mapsia. Siis taksikuskit!

Sellainen kuljettaja on kaupunkiliikenteessä yhtä hukassa kuin painonnostaja balettiharjoituksissa. Ei olisi pitänyt osallistua lainkaan. Mutta sellaista se vapaa yritteliäisyys on kaupungissa, jossa osaamattomimmat ovat sitä mieltä, että ainakin taksia osaavat ajaa. Eivät osaa.

Myös auton käsittely on usein aivan avutonta: äkkijarrutuksia, vääriä ryhmittäytymisiä, turhia kiihdyttelyjä... mutta huutelua muiden autoilijoiden käyttäytymisestä kyllä riittää. Että kuten jo alussa mainitsin, temperamentissa ei esiinny puutteita.

Toinen tarkoitukseltaan huvittavasti pieleen mennyt cityvihreähanke on ilmaiset kaupunkipyörät. Niistä on tullut supersuosittuja. Porukat fillaroi rautatieasemalta Kampin keskukseen, että neonvärinen tukka viuhuu.

Kaupunkipyörien pyhä tarkoitus oli tietenkin vähentää turhaa autoilua. Ei vähentänyt. Vähensi vain kävelemistä.

Jos pääkaupunkiseudulla asuvat jotakin palavasti tarvitsevat, niin juuri liikuntaa. Kävelyä, hölkkää, juoksemista... tai edes käsien heiluttelua. Uusin tutkimus kertoo siltä seudulta armeijaan astuvien nuorten totaalisesti romahtaneesta kunnosta. Parikymppiset ovat suurin piirtein yhtä tikissä kuin seitsenkymppiset.

Ja näille pitää järjestää ilmainen polkupyörä kadun ylittämiseen!

Järkevämpää olisi nimenomaan kieltää pyöräily kaupunkikeskustassa alle kolmen kilometrin matkoilla. Sillä jokainen nykyaikaisella pyörällä ajanut tietää, ettei se ole liikuntaa laisinkaan. On suurin piirtein yhtä rasittavaa kuin jalkojen heiluttelu baarituolilla istuessa.

Ja viimeinen villitys on tietenkin pahin: sähköpotkulaudat. Kolmenkympin nopeudella pitkin jalkakäytäviä seilaavia ääliöitä saa väistellä kuin jotain vitun kivivyöryä. Eikö niitä kukaan saa kuriin? Seilaavat kännissä (syntymä- tai viina-) hirmuvauhdillaan jopa ostareiden sisällä.

Ja katsokaapa seuraavan kerran ketkä niillä Helsingin keskustassa eniten huristelevat. Oikein. He, joilla olisi eniten aikaa kävellä.

Jussi Juhani