Noudatin kokoomusnuorten Susanna Kosken kehotusta työttömille. Olin päivän metsätöissä. Tarkemmin rankasavotassa. Tutkin tarkoin tilannetta siellä korvessa ja päädyin antamaan vastuullisen aikuisen ohjeen:
Susanna ja muut lapset: Älkää tulko sinne!
Metsä on vaarallinen paikka. Siellä selviävät vain ne karaistuneet ikäluokat, joilla on vielä jäljellä alkuihmisen geneettisiä erityispiirteitä. Teillä ei ole.
En pelottele. Kerron vain niistä hirvittävistä koettelemuksista, joita kohtaisitte, jos TE-keskuksen agitaattorit saisivat höynäytettyä teidät risusavottaan.
Ensinnäkin: Työkalut. Ne ovat äärimmäisen teräviä ja hankalia käyttää. Esimerkiksi moottorisahan ketju tekee helposti viillon peukaloon, vaikka saha ei kävisikään. Tiedän tapauksia, joissa laastaria on tarvittu jo rautakaupassa, kun tietämätön on mennyt ketjuja hyllykössä hypistelemään. Vesureista puhumattakaan. Ovat terämuodoltaan samalla tavoin käyriä kuin sapelit, joilla Lähi-idässä katkotaan kauloja – paitsi että ovat paljon painavampia ja terävämpiä. Suomalaisesta vesurista kuka tahansa pyöveli olisi kateellinen.
Toiseksi: Toksiinit. Vaarallisia itiöitä, varsinkin hometta, on metsässä runsaasti. Kun päivällä kääntelin vanhaa risukasaa, olin heti yltä päältä homeen peitossa. Tosin itse olen sille immuuni, mutta Susannan kavereille se olisi ollut laakista sairausloman paikka. Tiedättehän: nenä vuotaa, päätä särkee, heikottaa, huimaa… Nuo tyypillisimmät homesairauden oireet voivat ilmetä jo yhden risukasan käsittelystä! Ja niitä metsässä totisesti riittää…
Kolmanneksi: Ötökät. Itikoista äkkinäinen saa mulkunpään kokoisia paukamia, paarmat purevat varomattomilta helposti korvanlehdet irti, mäkäräisiä saattaa tunkeutua nieluun niin suuri joukko, että tottumaton hyperventiloi itsensä teholle, punkit kantavat borrelioosiin lisäksi nykyisin todennäköisesti myös sankkeria. Pahimpia ovat kuitenkin hirvikärpäset. Ne ovat kuin jättiläismäisiä satiaisia – paitsi, että satiaiset eivät ime verta. Nämä suorastaan kurlaavat.
Neljänneksi: Savu. Metsässä aivan välttämätön nuotio savuttaa niin vitusti, että jo parin minuutin oleskelu sellaisen lähellä vastaa naapurin kuuden vuoden parveketupakointia.
Viidenneksi: Petoeläimet. Ilves vaanii puussa. Se haistaa pelon. Mitä kalliimpi parfyymi, sitä huonompi pelonhajunsuoja. Sudet paitsi ulvovat inhottavasti, myös raatelevat julmasti. Ja niitä on paljon! Karhu taas on niin suuri, ettei se tule kylläiseksi yhdestä ihmisestä. Tiedetään 1600-luvulta tapauksia, että on syönyt kokonaisen kaupunginvaltuuston yhdeltä istumalta.
Että älkää tulko. Paitsi, että se on äärimmäisen vaarallista, kukaan ei edes kaipaa teitä sinne. Minä ihan vähiten.
Jussi Juhani
Kuvassa kerään rohkeutta lähteä kohtamaan metsätyön moninaiset vaarat. Huomaa esi-isäni muotokuva taustalla. Ei selvinnyt hengissä.
