[supsystic-social-sharing id='1']
Harmi, että savolaisten maakuntalehti, Savon Sanomat, piilottelee maksumuurin takana. Niinpä te lukijoistani, jotka ette asu täällä kaikkien jumalien selkien takana, ette näe netistä sen parhaita pläjäyksiä.
Jäätte paljosta paitsi. Lehti on maineestaan huolimatta ehkä maan vapaamielisin. Siitä riittänee todisteeksi, että sallivat blogitekstini.
Nyt jäätte paitsi erityisen paljosta, koska ette ilmeisesti pääse lukemaan tunnetun teologian tohtori Kari Kuulan edistyksellistä kannanottoa tisseihin ja pissaan. Hänen mielipiteensä niistä on lyhyt ja naseva: Yök! Hankkikaa kiireesti käsiinne kyseisen lehden paperiversio. Uskon, että numerosta tulee historiallinen. Siitä maksetaan joskus.
Huh huh. Siis elokuvien tissikohtausten ainoa syy lienee tuotantotiimin miesten ”tarpeet”, kuten Kuula epäilyksensä muotoilee.
Kuulan mukaan tissikohtauksen tekemiseksi:
”…nainen on riisuuntunut, mennyt vuoteeseen, kuvakulmia on tsekkailtu moneen kertaan ja otos on kuvattu uudestaan ja uudestaan. Kaikki tämä ohjaajien, kuvaajien, äänittäjien ja valaistusmiesten edessä.”
Jos tulkitsen Kuulaa oikein (kuten uskon tekeväni), niin teologian näkökulmasta tuossa on kysymys pelkästään miesten itselleen varta vasten järjestämästä, naisnäyttelijää alistavasta, tirkistelyorgiasta muka elokuvan tekemisen varjolla. Huh huh uudelleen.
”Kenties jotkut näyttelijätkin sattuvat paikalle tirkistelemään juuri tämän otoksen tekoa.”
Se nyt olisi jo erityisen kauheaa. Näyttelijät näkisivät toistensa tissit! Mitä sanoo Raamattu sellaisesta irstaudesta? Miten kävi Sodoman ja Gomorran? Kyllä Kuula oikeilla jäljillä on. Mikään ei ole niin kauheaa kuin irstauspohjainen tissien tiirailu.
Eikä ainoastaan tissit häiritse Kuulaa, vaan myös pippelit!
”Viime vuosina pippelitkin ponnahtelevat ruudussa rohkeammin kuin ennen,” on Kuulan teologinen havainto. Hänellä on ponnahtelujen yleistymiselle selityskin:
” Mutta ei tasa-arvon takia, vaan savuverhoksi. Peittelemään alastomuuskulttuurin alistavia rakenteita.”
Niinpä. Olenkin aina epäillyt ponnahtelevien pippeleiden tarkoitusta valkokankaalla. Nyt se selvisi.
Ehkä psykologisesti alastomin tekstiosuus on Kuulan kirjoituksen lopussa:
” Ennen minua inhotti vain turhat pissakohtaukset, jossa ukot keskustelevat urinaalilla.”
On helppo yhtyä Kuulan tunteeseen. Kustessaan keskustelevat ukot ovat tietenkin tarpeettomia minkä tahansa elokuvajuonen kannalta – paitsi sellaisen, jonka käsikirjoituksessa ukot keskustelevat kustessaan.
Ja vauhti kiihtyy ja neuroosi yltyy:
”Nyt tissit ja pippelitkin ällöttävät (siis pissakohtausten lisäksi.) Jopa tuntemattoman sotilaan saunakohtaus tuntuu vastenmieliseltä”.
Onhan se. Inhottava ajatus, että noita kohtauksia tehdessä viattomat naisnäyttelijät on alistettu irstailevien ohjaajien, kuvaajien ja vastanäyttelijöiden eläimellisen himon tyydyttäjiksi ilman minkäänlaista muuta tarvetta. Saman asian olisi ajanut kuvakulma mistä tahansa koivunlatvasta – tai vielä paremmin kirkkovene airoineen.
En tiedä mitä moisesta kirjoituksesta ajattelisi. Ehkä on viisainta olla ajattelematta mitään – koska ilmeisesti kirjoittajakaan ei ollut vaivautunut.
Jussi Juhani
[supsystic-social-sharing id='1']
