Elämää Römmilässä

Elämää Römmilässä on jatkoa 2014 ilmestyneelle Römmilän Hilda -muistelmateokselle.

Toisessa osassa Hilda luovuttaa tilan omistuksen tyttärelleen Liisalle ja vävylleen Untolle. Uudessa roolissaan talon vanhana emäntänä ja isoäitinä hän tarkkailee elämän kulkua, arjen tapahtumia ja lastenlasten kasvua. Yhteiskunnan nopea kehitys sotavuosien jälkeen näkyy myös Römmilän elämässä monin tavoin. Tilalle rakennetaan tie, tulee puhelin ja vedetään sähkö. Rakennuksia kohennetaan ja uusiakin rakennetaan. Kanssakäyminen naapurien kanssa on tiivistä. Perhejuhlat katkaisevat arjen ja ensimmäisen lapsenlapsen valkolakki saa erityisen merkityksen. Sodan varjot väistyvät pikkuhiljaa. Elämään tulee valoa, iloa ja tulevaisuus lupaa hyvää nuoremmille sukupolville.

Samalla vanha saa vähitellen väistyä. Vanha emäntä Hilda ikääntyy, ystäviä ja sukua kuolee, tulee sairauksia ja vanhuuden vaivoja. Naapuritalot tyhjenevät, kun vanha sukupolvi ikääntyy ja kuolee ja kun nuoremmat muuttavat muualle opiskelujen ja töiden perään.

Muistelmista välittyy erittäin hyvin Suomen sodan jälkeinen ilmapiiri, jälleenrakennuksen aika, koulutuksen arvostus, Suomen nopea kehitys hyvinvointivaltioiden joukkoon sekä myös maaseudun autioitumisen alkuajat.

Elämää Römmilässä kuvaa kauniilla ja lämpimällä tavalla ihmiselon ehtoopuolta, elämän jatkumista ja arvojen toteutumista arkisesti Suomessa 1900-luvun jälkipuoliskolla.