F20

Anna Kozlovan uusin romaani F20 on omistettu ihmisille, joista kukaan ei kirjoita ja joista ei mielellään edes puhuta. Heitä ei huolita mihinkään työhön, kukaan ei halua heitä puolisokseen eikä lastensa äidiksi tai isäksi. He ovat sairaita, mutta heidän hoitonsa rahoittamiseksi ei järjestetä keräyksiä, sillä heidän sairautensa on kauheampi kuin syöpä, toivottomampi kuin AIDS ja häpeällisempi kuin kuppa. Kansainvälisessä tautiluokitusjärjestelmässä F20 tarkoittaa skitsofreniaa.

Laadukkaan proosan tunnistaa mielestäni parhaiten siitä, että sitä lukiessa tekee mieli varastaa. Anna Kozlovan uusin kirja herätti minussa lähes joka sivulla kiusauksen rikkoa kahdeksatta käskyä. Kozlova kirjoittaa uskaliaasti, säälimättömästi, hauskasti ja vaikuttavan dramaattisesti. Olen iloinen, että luin tämän kirjan. 

– Vuoden 2016 Venäjän Booker-palkittu kirjailija Aleksandr Snegirev

Hullujen mainioita seikkailuja – hullujen, jotka tietävät ja tuntevat asioita, joihin normaalien ihmisten käsityskyky ei yllä. Tämä kirja on niin vaikuttava siitä yksinkertaisesta syystä, että se on kuin yksi suuri kysymys: luojan tähden, kuka tässä maailmassa oikein on sairas ja kuka terve?

– Kirjailija Sergei Šargunov

LUKIJOIDEN ARVOSTELUJA:

Mielestäni hyvän kirjan tunnistaa siitä, ettei sitä malta laskea käsistään, se herättää ajatuksia ja pistää lukijan ajattelemaan. Anna Kozlovan F20 (2018) on juuri sellainen. Koen tarinan tärkeäksi ja lisää vaikuttavuutta sille tuo tärkeiden, ja melko vähän puhuttujen, aiheiden esiin nostaminen. Esimerkiksi: kuka täällä oikein on terve ja kuka ei? Teos avaa lukijalle pienen ikkunan skitsofrenian maailmaan ja on siinä mielessä myös raikas tuulahdus totuudenmukaisuutta, että asioita kuvaillaan juuri sellaisena kuin ne ovat. Kaunistelematta. Lukija pääsee seuraamaan päähenkilön, Julijan, kasvua lapsesta nuoresta aikuiseksi ja kokemaan Julijan kanssa nuoruuteen kuuluvia ensimmäisiä kertoja, kuten esimerkiksi ensisuudelmaa, ensikertaa ja ensirakkautta. Tarina ei kuitenkaan ole ihan perinteinen kasvutarina. Skitsofrenia saapuu päähenkilön elämään ensimmäisen kerran hänen pikkusiskonsa Anjutikin kautta, joka sai kahdeksan vuotiaana psykoosikohtauksen ja yrittää hypätä ikkunasta. Julija itse sairastuu skitsofreniaan noin neljä vuotta myöhemmin. Skitsofreniaa kuvaillaan teoksessa pahimmaksi tuomioksi minkä ihminen voi saada ja jonka diagnoosin välttämiseksi ollaan valmiita lahjomaan jopa lääkäri. Vaikka pitkin teosta maalaillaan lohdutonta kuvaa siitä, ettei skitsofreniaan sairastuneella ole toivoa saada minkäänlaista tulevaisuutta, Julija osoittaa väitteet päinvastaiseksi. Juurikin tämä tuo muuten melko synkkien aihelmien värittämään tarinaan toivoa.

– Elina, Joensuu