[easy-social-share ukey="1549875790"]
Iltapäivälehdessä oli otsikko: Topi-hevonen säikähti omaa pieruaan. Teologian tohtori Kari Kuulan pierua taas säikähti kokonainen hiippakunta.
Topi-heppa pukitti pierunsa säikäyttämänä kahdelle jalalle ja heitti ratsastajan selästään. Kuulan tapauksessa kirkko oli pääpukittaja ja heitti mäkeen Kuulan maataloustuottajia loukanneen ajatuspierun Kirkko & Kaupunki -sivustolta ennen kuin kukaan ehti kissaa sanoa.
Se on harmi, koska kissa on eläin ja Kuulan kolumni käsitteli eläinten kohtelua.
Kuula kertoi kirjoituksessaan muun muassa tällaisen taivaallisen faktan:
- Jos Jeesus syntyisi nykyajan eläinten hehtaaritalliin, hän muuttaisi suunnitelmiaan saman tien. Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat.
Aikamoinen kielikuva: Navetat, tallit ja kanalat ovat eläinten keskitysleirejä. Tuhoamisleirejä siis. Ja maalaiset ovat tietenkin näiden leirien sadistisia vartijoita, niinkö?
Mutta mikäpä siinä. Asia on pohjimmiltaan hyvä. Kolumnisti onnistui vain tekemään siitä farssin sotkemalla keskenään uskonnon ja utareet. Ei tarvitse olla kovinkaan hurskas toivoessaan eläimille mahdollisimman hyvää kohtelua, mutta että oikein Jeesus pelastamaan supit ja sianporsaat... tuo haiskahtaa jo aika pateettiselta.
Sitä paitsi ”pelastuminen” on uskonnollisessa kontekstissa aina tarkoittanut taivaspaikan lunastamista. Iänkaikkista ilakointia harppujen helinässä. Tarkoittiko Kuula siis sitä? Että Jeesus pelastaisi kanat ja kalkkunat ikuiseen elämään?
Minusta kunnon paistinpannu riittää siihen tarkoitukseen.
Epäilen nimittäin vahvasti, ettei kanalla ole sielua pelastettavaksi. Tai jos on, niin on sen silloin oltava kalallakin. Sielläkin tarvitaan pelastajaa. Kalanviljelylaitoksissa. Niissä lienee vielä kanalaakin tukalampaa. Joten Jeesuksen kannattaisi ehkä syntyä sinne, kirjolohialtaaseen.
- Selviytyäkseen hengissä ihminen on joutunut syömään eläimiä ja hyödyntämään niitä muutenkin. Jumala sallii tämän, mutta vain tiettyyn mittaan asti, kertoo Kuula ja jättää nöyrästi lisäämättä, että hän kyllä tietää sen mitan.
Minä taas rohkenen epäillä Kuulan tietämistä yhtä paljon kuin sitä kanan sielua.
Rehellinen ollakseni en nimittäin ole vielä tavannut pappia, joka olisi jumala-asioista tiennyt yhtään mitään. Niistä kun ei voi tietää, niihin voi vain uskoa. Ja mitä lapsellisempi mieli, sitä oudompiin viritelmiin uskoo. Kuulalla on outojen uskomusten musta vyö.
- Jeesuksen seuraaja ei voi mitenkään osallistua nykyisenkaltaiseen eläinten kohteluun, nuhtelee Kuula maalaistolloja ja syyllistää pokkana kaikki eläintiloilla toimivat uskonveljensä.
Että helvettiin päätyvät lehmineen, lampaineen ja lypsykoneineen. Pirulta ei tästä lähin pihvilihaa ja ternimaitoa puutu.
Aikamoisen syntitaakan Kari-veli nosti eläimiä pitävien maalaislähimmäistensä harteille. Ja ilmeisesti ihan vain Jumalansa kunniaksi. Siinä herkimmät varmaan jo pitäjillä etsivät kriisiapua tunnonvaivoihinsa.
Vakavasti puhuen: Mistä näitä sikiää? Näitä sananselittäjä-Kuulia?
Olen julkea ja väitän, että jumala-asiassa kaikki mullahit, rabbit, piispat, paavi, Kari Kuula ja minä olemme yhtä tietämättömiä kuin se aiemmin mainitsemani kana.
Mutta kana on silti meistä viisain, koska se ei edes yritä selittää selittämätöntä. Se vain on. Juuri niin kuin kanan kuuluukin. Ja lopulta, jos hyvin käy, päätyy pannulle. Kana on ihmiselle sama kuin jyvä kanalle. Vain ruokaa.
Jussi Juhani.
”Jumalasta ei mitään tiedetä. Häntä ollaan. ” Yrjö Kallinen
[easy-social-share ukey="1549875790"]
Tämmöinen mukahauska teksti .
On hämmentävää huomata, että tänäkin päivänä, on ihmisiä jotka oikeasti ajattelevat näin.
Mutta ajatuksensa kullakin. En tietenkään voi olla varma kärjisääkö tämä(kin ) kirjoittaja asioita vai onko todella sitä mieltä että esm kanan elämän ainoa tarkoitus on päätyä lautaselle.
Minä ateistina en usko tietenkään , että kanalla mitään sielua on, ja eikä ihmisellä sen enempää. Sieluista tietty ei ole kysymys.
Kysymys tehotuotannossa on siitä mikä on kohtuullista ja eettistä.
ELäinten tehotuotanto eettisesti ei ole mahdollista, koska varsinkaan siinä , jos kohta paremminkaan järjestetyssä ympäristössä on vaikeaa markkinatalouden ehdoilla suunnitella tiloja ja muuta siten , että eläin pystyisi esimerkiksi toteuttamaan lajinmukaisia käyttäytymistarpeitaan.
Lisäksi nykyisin ajatteleva ja tiedostava ihminen nyt kuitenkin lähtee siitä , että eläin on ajatteleva ja tunteva olento.
Kana ei suinkaan ”vain ole” .
Eläinten etologiaa ja biologiaa on viime aikoina tutkittu paljon , ihan sillä että se on asia joka kiinnostaa ihmisiä , myös siltä kantilta että se liittyy eläinten hyvinvointiin .
Pikkuhiljaa on ruvettu ajattelemaan onneksi niin, että eläimellä on itseisarvo
Kaikki eivät nähtävästi tähän ajatteluun ole vielä heränneet eivätkä haluakaan.
Sehän on nimittäin niin , että niin kauan kuin ajattelee että kana ”vain on ” sillä ei ole ajatuksia , tunteita , tai mitään muutakaan, niin sitä on helppo kohdella ihan miten sattuu.
Ei tarvitse siis miettiä hetkeäkään sitä , onko broilerintuotanto keskitysleirimäistä toimintaa ( se on ) koska tälläisen ajattelun mukaan broileri ei varsinkaan ajattele yhtään mitään ja tuskin edes tuntee. ( mikä ei tietenkään ole totta) .
Näin ajattelemalla ihminen ei mene siitä , missä aita on matalin vaan siitä , missä sitä ei edes ole .
Kirjoitit:
”Lisäksi nykyisin ajatteleva ja tiedostava ihminen nyt kuitenkin lähtee siitä , että eläin on ajatteleva ja tunteva olento.”
Ei lähde. Eikä ole olemassa minkäänlaista tieteellistä evidenssiä kanan ajatuksista. Toki se tuntee eli reagoi ympäristön ärsykkeisiin niin kuin kaikki muukin elollinen. Jopa kasvit. Mutta se on vielä aika kaukana ajattelemisesta.
En puolusta tehotuotannon epäkohtia, ainoastaan kritisoin Kari Kuulan naiivia kirjoitusta. Se oli tyypillinen ylilapsellinen uskonnollinen luritus, jonka onneksi Kirkko ja Kaupunki -sivusto rypisti nopeasti roskakoriin. Sellaiset sepustukset eivät auta tehotuotannosta kärsiviä eläimiä tippaakaan.