Kahvi oli lennähtää paidanrinnuksille, kun lueskelin viikonloppuna maamme suurinta päivälehteä Helsingin Sanomia ja sen Kuukausiliitettä kesämökkini terassilla. Nimittäin ikinä aiemmin tähän päivään mennessä en ole törmännyt yhteenkään artikkeliin elämäni aikana, jossa kritisoitaisiin sosialismia ja tunnustettaisiin, että täällä Suomessakin on tehty jotakin jossain kohtaa väärin. Ei ainakaan niin, että joku nimekäs henkilö olisi tehnyt näin omalla nimellään. Ja nyt niitä juttuja oli kerrassaan kolme. Ihan jo suunnittelin heti maanantaiaamuksi käyntiä Specsaversille.

Kuukausiliitteessä Helsingin yliopiston professori Janne Saarikivi tunnustaa, että hänen menestyksensä on perustunut pitkälti suomalaiseen hyvä veli -järjestelmään. Hänen mukaansa se tarkoittaa sitä, että pitää osata nuolla ruokkivaa kättä ja kampata kilpailijansa. Saarikivi myöntää, että nuoleskelemaan suostumaton Jussi Halla-Aho savustettiin ulos yliopistosta. (Kuukausiliite, s. 44 vasen alalaita, ellette usko minua)

Samaisen lehden päiväprintin kulttuurisosiossa Tampereen yliopiston emeritusprofessori Kaarle Nordenstreng pyörittää omaa valkopesuohjelmaansa. Häntä kehotettiin eroamaan Neuvostoliiton romahduksen jälkeen ja toivottiin selvitystä hänen toimistaan suomettumisen aikana. Turha toivo! Mutta nyt hän selvittää ja selittää noita aikoja Hesarin palstakilometreillä. (HS, 4.8. s. C2)

Kolmas samaan aviisiin osunut juttu on Jari Tervon kolumni otsikolla Siskot, veikot barrikadeille! Tervo kehottaa barrikadeille, mutta ei mihinkään rasisminvastaiseen tai ilmastomuutoksen torjuntaa edistävään miekkariin Senaatintorille, vaan sosialismia tuomitsemaan. Luit oikein. Tervo haukkuu Che Guevaran, jota tosin tunnustaa ihailleen joskus teinivuosina eli hyvin, hyvin kauan sitten, jos silloinkaan. Samaan hengenvetoon hän rustaa, että Venezuelan perikadosta voi syyttää populismia ja rannatonta pöljyyttä, mutta suurin syyllinen on silti sosialismi. Siis Jari Tervon kynästä. Olisitko uskonut? En minäkään. (HS, 4.8. s. B7)

Kun päivän mittaan olin päivitellyt riittävästi puolisolle tätä asiaa, hajusuolat haistellut ja konjakit siemaillut, tapahtui vielä yksi hyvin merkittävä asia saman sunnuntain illalla hyvin myöhään. Yleisradion kanavalta juonnettiin, että seuraavaksi kuuntelemme Mambaa. Vähemmän kulttuuri- ja muuta maailmanmenoa seuranneelle tiedoksi, että kyseinen yhtye on ollut bannattuna niin Ylessä kuin monessa muussakin paikassa syystä, että Mamban solisti Tero Vaara uskalsi kritisoida julkisesti Suomen maahanmuuttopolitiikkaa vuonna 2015 ja hänet leimattiin siinä yhteydessä rasistiksi. Joo, ei ollut mitään oikeudenkäyntiä. Mihin nyt sellaista tarvitaan? Sehän olisi demokratiaa ja oikeusvaltiota.

Olisin ollut erittäin iloinen, jos tämä artikkelisetti olisi ilmestynyt 30 vuotta sitten Neuvostoliiton romahduksen yhteydessä tai mieluummin vaikka sitä ennen. Uskoisin edes hieman näiden juttujen vilpittömyyteen, mikäli viime viikolla ei olisi ilmestynyt puoluegallup, joka kuten tiedetään, osoitti Perussuomalaisten kannatuksen vahvaa kasvusuuntaa.

Nyt koko toiminta haiskahtaa paitsi Hesarin myös jutuissa paistatelleiden herrojen sekä Ylen yllättävän musiikkivalinnan osalta opportunistisen pahalta.

Jos aikoo kääntää takkia tai tulla ulos kaapista, kannattaa tehdä se hyvissä ajoin tai sitten ei ollenkaan.