[easy-social-share ukey=”1549875790″] Outoa, miten arvaamattomasti ihmismieli toimii.  Yhtä äkkiä pälähti mieleen erään lastenlaulun sanat. Nyt ne soivat kiusallisena korvamatona. Kiusallisena siksi, että samalla naurattaa eikä ääneennaurajia ole tässä maassa katsottu koskaan hyvällä. Sanat menevät jotenkin näin: ”Mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli”. Siis niin suuresta ilosta ja riemusta…

[easy-social-share ukey=”1549875790″] Onpa mielenkiintoista seurata suhtautumista koronatoimenpiteisiin. Siis näin keittiöpsykologisesta näkökulmasta. Jälleen kerran huomaan, että ihmisen kyky valehdella itselleen ja muille on hämmästyttävä. Nyt WHO:ta myöten ihastellaan jo Ruotsin mallia. Siis, että antaa kuolla vain, jos kerran on kuollakseen. Ja sitten ollaan samalla muka niin surevan näköisiä, että tv-ruutukin hikoaa…

[easy-social-share ukey=”1549875790″] Uskoni lopahti. Siis siihen, että virus pysäytetään näillä keinoilla. Kyllä se tauti nyt on vain jossakin vaiheessa kärsittävä ja toivottava, että selviää hengissä. Vaikka liekö tuollakaan merkitystä, hengissä selviämisellä? Kuollutta tuskin harmittaa, että on kuollut. Miksi pääni kääntyi, vaikka pari viikkoa sitten vielä olin luomassa Saulin tapaan uskoa,…